Muutama muistutus kesäkuntolaisille

Eilen ajellessani kotiin Töölönrannan ohitse havahduin siihen kuinka moni oli päättänyt laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä ihailemaan kesäistä Helsinkiä. Oli upeaa huomata miten aurinko tekee ihmeitä suomalaiselle sisulle. Sillä sisukkaat suomalaiset ovat harmittavan usein suhteellisen juroa porukkaa. Nyt ulkoilemassa olleet auringossa palaneet nenänpäät ja urheilusta punoittavat posket olivat kuin hammastahnamainoksesta. Hymy oli jokaisen lenkkeilijän kesän kuumin asuste!

Linda_Paldanius_kesäkunto

Pian koulusta lomansa aloittavat lapset suuntaavat kesällä erilaisille leireille. Näillä leireillä eivät ole vain lapset ja heidän huoltajansa, vaan myös useat aikuisetkin ihmiset. Lasten lomaillessa leireillä on monella vanhemmalla ja lapsettomalla aikuisella käynnissään oman elämänsä kesäleiri. Tämän kesäleirin nimi on läskileiri. Kesäkuntoon on päästävä ja mieluiten mahdollisimman nopeasti…

Näistä eilisistä lenkkeilijöistä ilahtuneena mietin, että muutama muistutus kesäkunnon tavoittelijoille olisi ehkä paikallaan. Ihan ensimmäisenä haluaisin korostaa aineenvaihdunnan merkitystä painonpudotuksessa. Kannattaa muistaa, että mikäli aineenvaihduntasi on ns. jumissa, elimistöltä kestää yleensä muutama viikko tottua lisääntyneeseen liikunnan määrään, tai nipistettyyn ruokavalioon. Ei siis kannata säikähtää mikäli kesäkunto ei kuoriudukaan kahden viikon himo juoksentelun ja vesipaaston jälkeen. Kesäkuntoon kannattaakin suhtautua suhteellisen löysin rantein. Vaa’alla ei kannata ravata joka päivä, koska kukaan painonpudottaja ei kaipaa kehoon kortisolin kaappausta. Kerran viikossa vaa’alla hyppääminen riittää kertomaan kyllä mihin suuntaan olet menossa. Muutenkin vaakaan kannattaa suhtautua aika vitsillä. Rasva voi ihan hyvin palaa, vaikka paino ei laskisikaan. Peili kertoo sinulle huomattavasti enemmän kuin ihmispuntari. Kovaa treenaavalla on aina lihaksiin sidottuna paljon nestettä ja se on vain hyvä juttu!

Kesällä ei kannata stressata bikineistä vaan nauttia tuosta upeasta auringosta jota jurot sisulaiset pääsevät harvoin ihailemaan. Kesällä suosittelen harrastamaan enemmän autotonta elämää ja tietenkin välttelemään hieltä haisevia julkisia. Ulkoilma ja liikunta tekee mielelle nannaa ja samasta nannasta tykkää myös vyötärönympärys. Grilliin ei ole aina pakko laittaa pekonia, vaan esimerkiksi kokonaisena folion sisässä yrttien kanssa grillatut kalat ovat taivaallisen hyviä. Elämästä pitää muistaa myös nauttia ja etenkin kesällä!

Välillä on pakko pyytää apua

Olen moneen otteeseen mainostanut blogissani lauman voimaa: “Yksin et olisi mitään”. Tämän paljon mainostamani yhteisön voiman sain taas kokea lauantaina kun työmatkapyöräilyni sai pienen kolauksen. Lauantaina suorastaan lensin työpaikan ovesta ulos, kun silmissäni kiilui selkätreenin sivutuotteena kumpuava euforia. Töölö Gymin pihassa huomasin kuitenkin harmikseni, että pyöräni lukko oli päättänyt sanoa sopimuksen irti. Helsingissä ja monessa muussakin kaupungissa ei fillari kauan pihalla ruostu ilman lukkoa.

Sain rikkoontuneesta pyöränlukostani  rosvojen pelossa aikaiseksi yllättävän suuren episodin. Salin pihasta kipitin ensitöikseni respaan ruinaamaan, että saisinko raahata pyöräni treenin ajaksi rosvoilta turvaan tuulikaappiin. Paremman ratkaisun minulle kuitenkin tarjoili työvuoroon osunut Timo, joka ystävällisesti ujutti pyöräni hänen pyöränsä lukon turviin. Kipeytyneen jalkovälini poltellessa siirryin otsa rutussa selkätreenin pariin. Salin puolella aloin heti näpytellä hierojalleni viestiä tyylillä: “Koska sinulla auto, käy ostamassa minulle mahdollisimman nopeasti uusi pyöränlukko”. Ongelman delekointi ei kuitenkaan ratkaissut episodia, koska minun piti seuraavaksi ratkaista tyhjä jääkaappi -dilemma. Olin menossa suoraan kuntosalilta parin kilometrin päässä kotoani sijaitsevaan ruokakauppaan ja pyörä olisi saatava jotenkin vielä kaupan pihassa lukkoon. En missään nimessä ollut kiinnostunut apostolin kyydistä! Päädyin siis etsimään ensimmäisen salille osuvan kaksilahkeisen ja pakottamaan hänet lukon rassaus puuhiin. Yllättävää voimaa tai nohevuutta minulle tarjoiltiinkin jo ensimmäisen häntäheikin kohdalla ja TADAA! Hän saikin tämän jo exäksi diagnisoimani lukon raakileen kuntoon. Selkätreenin jälkeen pystyin käymään kaupassa huolettomin mielin kun uskollinen ratsuni nökötti lukittuna koiraparkin välittömässä läisyydessä. Oli muuten hauskaa, että uusi pyöränlukkoni oli hankittu minulle jo ennen kuin olin edes kotona. 😀

Tänään olen ollut sitten vastavuoroisesti hierojani orjana. Starttasin päiväni sinkuttaman Töölö Gymille aamu kymmeneksi ja treenaamalla hierojani kanssa koivet. Koivet pumpissa suunnistimme pikaisten puistoeväiden voimin maalaamaan hierojani uutta liiketilaa. Viisi tuntia maalia sudittiin ja pakko sanoa, että tuli aika hyvä. Ensi viikon starttaan siis uusien lukkojen voimin.

Linda_Paldanius_laumaeläin