Välillä on pakko pyytää apua

Olen moneen otteeseen mainostanut blogissani lauman voimaa: “Yksin et olisi mitään”. Tämän paljon mainostamani yhteisön voiman sain taas kokea lauantaina kun työmatkapyöräilyni sai pienen kolauksen. Lauantaina suorastaan lensin työpaikan ovesta ulos, kun silmissäni kiilui selkätreenin sivutuotteena kumpuava euforia. Töölö Gymin pihassa huomasin kuitenkin harmikseni, että pyöräni lukko oli päättänyt sanoa sopimuksen irti. Helsingissä ja monessa muussakin kaupungissa ei fillari kauan pihalla ruostu ilman lukkoa.

Sain rikkoontuneesta pyöränlukostani  rosvojen pelossa aikaiseksi yllättävän suuren episodin. Salin pihasta kipitin ensitöikseni respaan ruinaamaan, että saisinko raahata pyöräni treenin ajaksi rosvoilta turvaan tuulikaappiin. Paremman ratkaisun minulle kuitenkin tarjoili työvuoroon osunut Timo, joka ystävällisesti ujutti pyöräni hänen pyöränsä lukon turviin. Kipeytyneen jalkovälini poltellessa siirryin otsa rutussa selkätreenin pariin. Salin puolella aloin heti näpytellä hierojalleni viestiä tyylillä: “Koska sinulla auto, käy ostamassa minulle mahdollisimman nopeasti uusi pyöränlukko”. Ongelman delekointi ei kuitenkaan ratkaissut episodia, koska minun piti seuraavaksi ratkaista tyhjä jääkaappi -dilemma. Olin menossa suoraan kuntosalilta parin kilometrin päässä kotoani sijaitsevaan ruokakauppaan ja pyörä olisi saatava jotenkin vielä kaupan pihassa lukkoon. En missään nimessä ollut kiinnostunut apostolin kyydistä! Päädyin siis etsimään ensimmäisen salille osuvan kaksilahkeisen ja pakottamaan hänet lukon rassaus puuhiin. Yllättävää voimaa tai nohevuutta minulle tarjoiltiinkin jo ensimmäisen häntäheikin kohdalla ja TADAA! Hän saikin tämän jo exäksi diagnisoimani lukon raakileen kuntoon. Selkätreenin jälkeen pystyin käymään kaupassa huolettomin mielin kun uskollinen ratsuni nökötti lukittuna koiraparkin välittömässä läisyydessä. Oli muuten hauskaa, että uusi pyöränlukkoni oli hankittu minulle jo ennen kuin olin edes kotona. 😀

Tänään olen ollut sitten vastavuoroisesti hierojani orjana. Starttasin päiväni sinkuttaman Töölö Gymille aamu kymmeneksi ja treenaamalla hierojani kanssa koivet. Koivet pumpissa suunnistimme pikaisten puistoeväiden voimin maalaamaan hierojani uutta liiketilaa. Viisi tuntia maalia sudittiin ja pakko sanoa, että tuli aika hyvä. Ensi viikon starttaan siis uusien lukkojen voimin.

Linda_Paldanius_laumaeläin

Nyt on hymy herkässä

*Sisältää mainoslinkkejä

Torstaina pyyhälsin Minnan pakeille Salon Milagroon (Malminkatu 36, 00100 Helsinki). Omat suosikkini kuten Cola, kahvi, punajuuri ja mustikka olivat taas tehneet tehtävänsä ja hampaideni väri oli uhkaavasti alkanut kellastua. Faktahan on se, että valkoinen hymy tekee sinusta terveen ja iloisen näköisen. Keltaisilla leegoilla ei yksinkertaisesti saa aikaan yhtä freesiä olemusta kuin hohtavan valkoisella hymyllä.

Viimeksi kävin kevytvalkaisemassa hampaani hammaslääkärissä ja pakko myöntää, että edellisestä kerrasta jäi aika vihlovat muistot. Tällä kertaa kuitenkin Minna onnistui vakuuttamaan minut, että kipua ei ole luvassa. Tämän lupauksen Minna piti ja tulos oli vähintääkin yhtä hyvä kuin viimeksi.

Minna teki hampaiden valkaisun kolmessa osassa, jotka olivat pituudeltaan 15 minuuttia per kerta. Valkaisuaineen (joka ei sisältänyt vetyperoksidia) tehoa tehostettiin LED-valolla. Toimenpide vei siis yhteensä alle tunnin ja oli oikeasti täysin kivuton! Oma hampaansävyni ennen valkaisun aloittamista oli kaksitoista ja hoidon jälkeen hampaideni väri löytyi sieltä valkoisimmista päästä eli numerosta kuusi. Tuloksen pysyvyyteen vaikuttaa muun muassa se kuinka paljon nautit hampaita värjääviä ruoka-aineita.

Järkkäsin blogini lukijoille huippu alennuksen hampaiden valkaisuun Minalle Salon Milagroon Koodilla LINDA hintaan 99e (Ovh. 150e). Tarjous on voimassa 31.7 asti. Ajan voit varata täältä

Ripset – Salon Milagro Minna