Miten sä voit juoda alkoholia!?!

Linda_Paldanius_urheilija_alkoholi

Viikonloppuna nautin vapaistani ihanien ystävieni seurassa. Samalla sain taas huomata, miten mustavalkoisessa maailmassa elämämme. Sosiaalinen media on siinä mielessä ovela ja koukuttava, että monesti saattaa syntyä sellainen harhakäsite, jossa tuntemattomasta tulee tuttu. Ehkä kaikista harhaanjohtavin sosiaalinen media on Snapchat. Snapchat ottaa seuraajan mukaan “kaikkialle”, mutta oikeasti kukaan ei  ole mukana missään. Yksityisyys on esimerkiksi itselleni oikeuden lisäksi myös valinta. Kun vietän aikaani ystävieni kanssa, mm. Snapchatini laulaa hyvin rajatusti. Sama pätee kaikkiin muihinkin mm. ihmissuhteisiin, eli sellaisiin asioihin jotka ovat niitä kaikista henkilökohtaisimpia.

Viikonloppuna törmäsin kuitenkin jälleen siihen, miten luomme ihmisistä ihan hölmöjä oletuksia pelkän sosiaalinen median perusteella. Yksi tällainen hassu juttu on alkoholi. Koska olen kilpaillut fysiikkalajien parissa se on aiheuttanut minulle kiellon käyttää alkoholia. Tämä on sinällään hivenen merkillistä, koska käsittääkseni Suomessa tuo alkoholin nauttimiseen vaadittava laillinen ikäraja on 18 vuotta. Olen kyllä ollut raivoraitis kaksi kokonaista (2014-2015) vuotta. Syy raivoraittiuteen oli se, että minulle ei vain yksinkertaisesti maistunut. Raivokkaalla raittiudellani ei sinällään ollut mitään tekemistä kuntosaliharrastukseni kanssa. Satunnainen lasi viiniä ei todellakaan pilaa yhdenkään urheilijan elämää. Kahden vuoden tipattomani päätin lopulta vuoden 2015 Unkarin MM-kisoihin. Olin ollut tuolloin 30 viikkoa kisadieetillä ja kisojen jälkeen tuli sellainen fiilis, että nyt voisin juoda yhden alkoholijuoman. Join lopulta kolme.

Reilun viikon päästä täytän 29 -vuotta. Koen olevani jo sen ikäinen, että minun ei tarvitse enää selitellä kenellekään miksi olen esimerkiksi eksynyt yökerhoon. Mutta koska en jaa alkoholinkäyttöäni somessa, en mustavalkoisessa maailmassa yksikertaisesti sitä tee 😀

En koskaan ole ylimielinen, vaan yleensä ystävällinen kaikille ihmiselle, jotka uskaltauvat juttusilleni, mutta välillä urheilullisella ihmisellä ulkona käyminen on aika raskasta. Humalassa ihmiset päästävät usein suustaan kaikkea sellaista, jota he eivät selvinpäin välttämättä sanoisi. Välillä on vaan itsellänikin mukavampaa kun korvaan huudetaan: ”Ootko sinä se fitnessmimmi, miten sä voit juoda alkoholia?” että ”En ole, mun nimi on Linda ja oon optikko.” ”Ahaa, okei mukavaa iltaa!” Näin lupa alkoholin käyttöön on myönnetään helposti, eikä sinusta tehdä välittömästi jonkin sortin rikollista! 😀

Sinisen ihmisen ongelmat

Siniverisyyttä voi ehkä ihailla, mutta sininen iho on vain ja ainoastaan kamalaa. Siksi monet meistä suomalaisista muumeista, joiden valkoisuus lähentelee jo sinistä väriä, yrittävät ruskettaa itseään koko kesän edes asteen verran terveemmän väriseksi. Auringonotto Suomessa on vitsi. Itselleni tosin kyseinen puuha on ihan yhtä iso vitsi, ihan missä päin maailmaa tahansa. Tästä sinisyydestä johtuen ovat sinistä hipovat hipiät yrittäneet vuosikymmenten varrella kaikkea hullua, kuten arjalaisen albiinouden nostamista kauneusihanteeksi. Miksi kukaan haluaisi näyttää albinolle, jonka pääasiallinen ravinnonlähde on ulkoisesta olemuksesta päätellen vanulaput ja -puikot?

Linda_Paldanius_hyvinvointi

Palataanpa tuohon auringonpalvonnan hekumaaliseen maailmaan. Rannalla tai missä tahansa puiston kulmassa, jossa nahan käryytystä harjoitetaan, hankaloittaa aina ensimmäisenä ihan rehellinen pissihätä. Ensimmäinen tunti auringossa kuluu yleensä ihan kivasti ja seuraava tunti puolestaan yhtä kivasti pohtien kuumeisesti koko ajan pullistuvan virtsarakon tilavuutta. Tyhjennyksen jälkeen voi taas alkaa odottaa uutta rakon tyhjennysmahdollisuutta ja pelkäämään auringossa helposti yllättävää janoa.

Toinen ongelma auringon palvonnassa on makkara. Makkara kuuluu kesään ja niitä on vaikea karistaa vyötärön ympäriltä edes vuoden ainoaksi päiväksi, jolloin Suomessa sattuu paistamaan aurinko. Tuo aurinkoinen päivä kun voi osua joko touko-, kesä-, heinä-, elo- tai jopa syyskuulle. Muina tähän leikkisästi kutsuttuun ”lyheen kesään” osuvina 151 sateisena päivinä ei todennäisesti voi tehdä muuta kuin syödä ja varmistaa, että ei unohda olevansa aasialaisten taruolennoksi luulema sininen muumi. Ehkä siksi aasiaiset ovat niin viehättyneitä Suomeen. Suomi on anime -hahmoihin verratta piirroshahmojen ruumiillistuma. Tätä suomalaista Muumilaaksoutta sain todistaa viimeksi sunnuntaina, kun ystäväni kertoi, että hän ei koskaan lukitse omaa ulko-oveaan.

Isoin ongelma auringossa makaamisessa ainakin itselleni on kuitenkin pitkästyminen. Kirjoja lukiessa uhmaat käsien verenkiertoa kuolioriskillä. Kälättäessa suu puolestaan kuivuu auringon siivittämänä entistä nopeammin, jolloin virtsaamisen tarve vain mukavasti tihentyy entisestään. Oikeasti ainut tapa ottaa aurinkoa ilman megalomaanista turhautumisen tunnetta on liikunta.

Sunnuntaina olin kirjaimellisesti koko nainen ihan messingillä, kun viikon ainoa vapaapäiväni osui vastoin kaikkia todennäköisyyksiä todella kauniille aurinkoiselle ilmalle. Olin edellisenä päivänä lupautunut pyörälenkille ja ai, että oli ihanaa!