Itsensä rakastaminen

*Sisältää mainoslinkkejä

Olen työskennellyt optikkoliikkeessä yli kymmenen vuotta. Tuona aikana en ole kertaakaan myynyt yksiäkään silmälaseja yhdellekään naiselle ilman, ettei asiakas olisi ensimmäisenä miettinyt miltä uudet kehykset näyttävät kasvoilla. Miehet eivät myöskään tee poikkeusta tässä ulkonäkökeskeisessä pohdinnassa. Kymmeneen optikkoliikkeessä työsketelemääni vuoteen mahtuu vain yksi miespuolinen asiakas joka ei ollut niinkään kiinnostunut kehyksen ulkonäöstä, vaan ensisijaisesti silmälasilinssien ominaisuuksista. Täytyy kuitenkin muistaa, että silmälasit ovat rumasti sanottuna ensisijaisesti apuväline eivätkä asuste. Tämä optikkoliikkeessä tapahtuva ulkonäön pohdinta on hyvä todiste siitä kuinka ikä tai vaikkapa sukupuoli eivät vaikuta siihen millaiset ihmiset miettivät ulkonäköään. Ulkonäköään pohtivat oikeasti ihan kaikki.

Jokainen haluaa “näyttää hyvältä”, mutta se mikä on omaan silmään hyvännäköistä, mukautuu jokaisen meidän omassa päässämme ihan meidän jokaisen oman näköiseksemme. Ei ole olemassa universaalia parasta ja hyvä niin.

Usein sanotaan, että oman ulkonäön pohdinta on turhamaista. Oikeasti omasta ulkonäöstä huolehtiminen on vain osa hyvinvointiamme. Itseään rakastava ihminen voi kuulostaa kamalalta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Itseään inhoava ihminen on todella surullinen ilmestys.

 

Kun rakastat itseäsi voit rakastaa myös muita.

 

Minulle itselleni rakastaminen on esimerkiksi sellaisia asioita, että jaksan juosta koska vain puoli tuntia yhtäjaksoisesti. On ihan hauskaa testata toisinaan vaikka tunnin salitreenin jälkeen, miten jalka kulkee puolen tunnin sessiossa juoksumatolla. Tuollainen pieni asia antaa minulle tunteen, että rakastan itseäni niin paljon että arvostan kehoani huolehtimalla kunnostani. Tällä tavoitteella ei todellakaan ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa.

Linda_Paldanius_rakasta_itseäsi

Rakastan itseäni usein myös niin paljon, että en tee elämästäni pelkkää suorittamista. Tällä viikolla olen töissä kuutena peräkkäisenä päivänä. Töiden lisäksi käyn purkamassa energiaa kuntosalilla myös samaiset kuusi kertaa. Suhteellisen täysi viikko luvassa, jo pelkästään työtuntien saralla. Maanantaina pyörähdin ystäväni Hennan kanssa ennen illan salitreeniä juomassa lähes neljän euron kahvikupin. Töissä olisin kuitenkin saanut tätä mustaa litkua ihan ilmaiseksi ja Hennankin seurasta olin saanut nauttia sunnuntaina lähes saman maagisen luvun eli neljän tunnin verran. Mutta koska rakastan itseäni, nautin mielelläni myös niistä arjen ihan pienistä iloista, joka nyt tänä maanantaina sattui olemaan Henna 30 minuutin ajan neljän euron kahvikupin kylkiäisenä. <3

Linda_Paldanius_rakkaus

Voin myös juosta juoksumatolla vaikka joka ikinen päivä naama hiestä märkänä kauniissa kynsissäni, koska tiistaina hemmottelin itseäni Sandralla. Kalevankatu neljässä sijaitsevassa Nail pointissa Sandran hemmottelussa raskas viikko muuttui taas astetta kevyemmäksi.

Linda_Paldanius_rakennekynnet

Minun ei myöskään tarvitse koskaan kirjoittaa blogissani ketään pilkkaavia tekstejä, koska rakastan itseäni niin paljon, että en haluaisi aiheuttaa kenellekään mielipahaa omalla käytökselläni. Rakastan siis itseäni niin paljon, että en halua olla ilkeä.

Miten sä voit juoda alkoholia!?!

Linda_Paldanius_urheilija_alkoholi

Viikonloppuna nautin vapaistani ihanien ystävieni seurassa. Samalla sain taas huomata, miten mustavalkoisessa maailmassa elämämme. Sosiaalinen media on siinä mielessä ovela ja koukuttava, että monesti saattaa syntyä sellainen harhakäsite, jossa tuntemattomasta tulee tuttu. Ehkä kaikista harhaanjohtavin sosiaalinen media on Snapchat. Snapchat ottaa seuraajan mukaan “kaikkialle”, mutta oikeasti kukaan ei  ole mukana missään. Yksityisyys on esimerkiksi itselleni oikeuden lisäksi myös valinta. Kun vietän aikaani ystävieni kanssa, mm. Snapchatini laulaa hyvin rajatusti. Sama pätee kaikkiin muihinkin mm. ihmissuhteisiin, eli sellaisiin asioihin jotka ovat niitä kaikista henkilökohtaisimpia.

Viikonloppuna törmäsin kuitenkin jälleen siihen, miten luomme ihmisistä ihan hölmöjä oletuksia pelkän sosiaalinen median perusteella. Yksi tällainen hassu juttu on alkoholi. Koska olen kilpaillut fysiikkalajien parissa se on aiheuttanut minulle kiellon käyttää alkoholia. Tämä on sinällään hivenen merkillistä, koska käsittääkseni Suomessa tuo alkoholin nauttimiseen vaadittava laillinen ikäraja on 18 vuotta. Olen kyllä ollut raivoraitis kaksi kokonaista (2014-2015) vuotta. Syy raivoraittiuteen oli se, että minulle ei vain yksinkertaisesti maistunut. Raivokkaalla raittiudellani ei sinällään ollut mitään tekemistä kuntosaliharrastukseni kanssa. Satunnainen lasi viiniä ei todellakaan pilaa yhdenkään urheilijan elämää. Kahden vuoden tipattomani päätin lopulta vuoden 2015 Unkarin MM-kisoihin. Olin ollut tuolloin 30 viikkoa kisadieetillä ja kisojen jälkeen tuli sellainen fiilis, että nyt voisin juoda yhden alkoholijuoman. Join lopulta kolme.

Reilun viikon päästä täytän 29 -vuotta. Koen olevani jo sen ikäinen, että minun ei tarvitse enää selitellä kenellekään miksi olen esimerkiksi eksynyt yökerhoon. Mutta koska en jaa alkoholinkäyttöäni somessa, en mustavalkoisessa maailmassa yksikertaisesti sitä tee 😀

En koskaan ole ylimielinen, vaan yleensä ystävällinen kaikille ihmiselle, jotka uskaltauvat juttusilleni, mutta välillä urheilullisella ihmisellä ulkona käyminen on aika raskasta. Humalassa ihmiset päästävät usein suustaan kaikkea sellaista, jota he eivät selvinpäin välttämättä sanoisi. Välillä on vaan itsellänikin mukavampaa kun korvaan huudetaan: ”Ootko sinä se fitnessmimmi, miten sä voit juoda alkoholia?” että ”En ole, mun nimi on Linda ja oon optikko.” ”Ahaa, okei mukavaa iltaa!” Näin lupa alkoholin käyttöön on myönnetään helposti, eikä sinusta tehdä välittömästi jonkin sortin rikollista! 😀