Urheilijan elämää?

LInda_Paldanius_Jere

Tällä viikolla sain käsiini mielenkiintoisen elämäkerran ja sen urheilullisesta näkökulmasta johtuen voisin kirjoittaa kirjasta hiukan myös täällä blogin puolella. Tämän uutuusteoksen nimi on tietenkin Jere. Yllättävää kirjassa ei ole vain sen rankka sisältö vaan se, että kirjan kirjoittanut Aki Linnanahde. Esikoisesta annan Linnanahteelle 5/5.

Jere Karalahti on tehnyt mahtavan uran jääkiekkoilijana, mutta käsittämättömintä Jere uskomattomassa urassa on se millaisilla elämäntavoilla Jere on urallaan elänyt. Kaikki kirjan lukeneet voivat varmasti allekirjoittaa, että Jere on ehkä kaikista kovakuntoisin urheilija ikinä. Kirjaa lukiessa jokainen lukija tulee kokemaan itsensä sataprosenttisen varmasti aivan ämmäksi.

Nyt kun mietin tarkemmin en usko koskaan olleeni niin kipeä, että olisin Jeren kuntoon verrattuna voinut hyvällä tekosyyllä skipata treenit. Ja kaikki he jotka miettivät, että hyvähän sitä on treenata kun piristävät aineet ovat kunnossa. Voin kertoa ilman omakohtaista kokemusta, että piristeistä huolimatta hommasta on leikki ehdottoman kaukana ja sydän kovilla. Tekemisen tasoa kuvaa hyvin se, että sydän on kovilla jo lukijalla pelkästä lukemisesta. Koin useaan otteeseen olevani hengästynyt tosiaan jo pelkästä lukemisesta. Moneen juttuun ( =huumeet ) en lukijana voinut kokea minkäänlaista samaistumisen tunnetta ja monet kyseiset seikkailut eivät tietämyttömyydestäni johtuen ehkä avautuneet tilanteiden vaatimalla vakavuudella. Mutta esimerkiksi sata Hot Shottia saivat vatsalaukun pyörähtämään ympäri. Pikkumukit ovat myös minulle tuttuja ja seuraavan aamun nurin mennyt nuppi ei herätä yhtään lämpimää muistoa.

Linda_Paldanius_elämäkerta

Olen lukenut paljon urheilijoiden elämäkertoja, mutta Jere menee mielenkiintoisuudellaan ehdottomasti huipulle. Huippu-urheilijoiden elämäkerroissa on aina muutama urheilijoiden elämää yhdistävä tekijä. Nämä tekijät ovat tietynlainen ammatilaisuuteen vaadittava itsekkyys ja tukiverkosto. Usein urheilijat kuulostavat itsekkäillä valinnoillaan jopa pelottavan narsistisille, mutta usein urheilijat paljastuvat todella perhekeskeisiksi.

Millaista on optikon työ?

Linda_Paldanius_optikkoliike 

Optikon työnkuva on monelle suhteellisen tuntematon. Minulta tiedustellaan lähes viikoittain millaista optikon työ on? Ennen kuin pureudun optikon ammattiin voisin kertoa miten itse olen päätynyt töihin optikkoliikkeeseen. Olen aloittanut optikkoliikkeessä myyjänä käydessäni vielä lukion viimeistä luokkaa, eli noin yksitoista vuotta sitten. 😀

Olen muuttanut lukion toisen vuoden jälkeen alaikäisenä Tampereelle, pois äidin helmoista Iisalmesta. Kotoa pois muuttaminen tarkoitti luonnollisesti sitä, että jouduin aloittamaan töissä käymisen lukion ohella, jotta pystyin kustantamaan itsenäisen elämäni uudessa kotikaupungissani. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli Tampereen Työväen Teatterin ilta- ja viikonloppusiivoojana. Vaikka rakastan siivoamista, ei työ kuitenkaan ollut yllättäen kutsumusammattini. 😉 Päädyin lopulta hakemaan optisen myyjän paikkaa sillä ajatuksella, että koska minulla itselläni on ollut lapsesta asti silmälasit, tiedän silmälaseista jo aika paljon. Tämä ajatus osoittautui jo ensimmäisenä päivänä enemmän kuin typeräksi, en oikeasti tiennyt silmälaseista yhtään mitään.

Linda_Paldanius_optikko

Optikkoliikkeessä työskentely osoittautui kuitenkin enemmän kuin mielekkääksi työksi ja päätin jo ensimmäisen vuoden jälkeen, että minusta tulee optikko. Se oli jälleen suhteellisen typerä ajatus. Optikon ammattiin voi opiskella Suomessa ammattikorkeakoulussa jotka sijaitsevat Oulussa ja Helsingissä. Typerän ajatuksestani opiskella optometriaa teki kohtalaisen kehnot näyttöni lukiossa. Lopulta kouluun pääsy vaati minulta seitsemän hakukertaa ja oppisopimuksella suoritetun optisenalan myyjän ammattitutkinnon.

Optometrian opiskelu on varmasti hyvin samanlaista kuin mikä tahansa muu AMK -tutkinto. Koulutus pitää sisällään mm. hyvin paljon ryhmätöitä 😉 Etenkin ensimmäinen opiskeluvuosi ei anna opiskelijalle oikeaa kuvaa optikkoliikkeen todellisesta arjesta. Ammatillisten opintojen lisääntyessä opiskelukin muuttuu mielenkiintoisemmaksi ja palkitsevammaksi kun opitut asiat alkavat vähitellen nivoutua yhteen.

Linda_Paldanius_silmälasit

Opintojen yhteydessä “hyvän” optikon tärkeimmäksi taidoksi listataan aina kuuntelu. Ylivoimaisen mahtavaa optikkoa sinusta ei tule vaikka osaisit määrittää asiakkaan silmälasien voimakkuudet vain taskulamppua apunasi käyttäen, mutta mikäli olet huono kuuntelemaan, olet sitä myös optikkona. Ehkä vähän vahvasti sanottu, mutta joka tapauksessa optikon työssä on tärkeää tulla toimeen ihmisten kanssa. Kuuntelijana en itse ole se paras, mutta rakastan olla ihmisten kanssa tekemisissä. En rehellisesti voi nimetä yhtään työpäivää jolloin en olisi kuullut yhtään makeaa juttua yhdeltäkään asiakkaaltani, eli kaiketi osaan myös kuunnella ihan tarpeeksi. Suoraan sanottuna tulisin hulluksi mikäli joutuisin työskentelemään kahdeksan tuntia yksin tietokoneen näyttöä tuijottaen.

Optikon työ on yhdistelmä myyntityötä, asiakaspalvelua ja terveydenhuoltoa. Työelämässä viihtyäkseen optikon pitää tykätä ihmisten lisäksi myös myymisestä. Arki optikkoliikkeessä voi olla hyvinkin palkitsevaa tavoitteelliselle persoonalle. Optometrian AMK -tutkinto ei opeta optikolle juuri lainkaan myynnin alkeita, vaan 3,5 vuotta opiskelusta käytetään lähes kokonaan ihmisen näköjärjestelmään perehtymiseen, eli käytännössä opettelemaan sitä miten näöntarkastus tehdään (joka on optikon ammatin päätehtävä). Opiskeluajoista itselläni ei ole jäänyt kovinkaan lämpimiä muistoja. Mikäli en olisi tiennyt ennen opintojen alkua millaista työ optikkoliikkeessä on, olisin jopa saattanut jättää koulun kesken. Viimeisestä opiskelu vuodesta mainittakoon se, että minulta lähti tukka päästä 😀 Oli se oikeasti ihan super rankkaa opiskella, käydä samanaikaisesti töissä ja kisata bikinissä koko opiskeluaika. Vapaa-ajalle ei kirjaimellisesti jäänyt sekuntiakaan aikaa. Tuona 3,5 vuoden aikana kaipasin todella paljon rakasta lukuharrastustani. Minunlaiselleni super suorittajalle kun tuli aina ihan sairaan huono omatunto mikäli aikaa tuhlaantui hömpän lukemiseen. Hömppä tosin pitää toisinaan pään kasassa, joten tätäkin huonoa omatuntoa olen potenut usein aivan turhaan. 😀

Linda_Paldanius_kehysket

Optikon vähimmäispalkka on tällä hetkellä 2460 euroa kuukaudessa ja työajat toimivat myös perheellisen aikuisen arjessa. Optikkoliikkeen arki pyörii asiakkaiden ympärillä, joten jokainen päivä on erilaisista ihmisistä johtuen hyvin erilainen. Toisinaan vaihdetaan lamppuja ja siivotaan kolme tuntia. Toisinaan taas istutaan näöntarkastushuoneessa kahdeksan tuntia ja mennään kotiin niin, että omasta nimestä ei varmuudella ole ihan sata prosenttista tietoa. Jännittävimmät päivät optikkoliikkeessä koetaan tietenkin täyden kuun aikaan, kun jengi on kirjaimellisesti kuutamolla. Optikon ammatissa makeinta on se, että ihan kaikki ovat kiinnostuneita näkemisestä. En ole ikinä kuullut kenenkään sanovan, että näkeminen on perseestä 😀