Tammikuun ruuhkaiset kuntosalit

 

Tammikuussa kuntosalit muuntautuvat muurahaispesiksi. Tämäkään vuosi ei ole muurahaispesä -ilmiön osalta osoittanut poikkeukselliseksi ja tunnelma on aika ajoin ollut ns. TIIVIS. Tiiviin tunnelman kirvoittamana olen listannut muutaman lieveilmiön jotka jaksavat ilahduttaa joka ikinen kerta.

 

Paldanius vuonna 2013, kuvaajana Niko Raappana

Salitutut

Olen luuhannut kuntosaleilla noin kahdeksan vuotta ja tuona aikana olen vaihtanut sanan jos toisenkin aika monen ihmisen kanssa. Tammikuussa kuntosalien eksponentiaalisesti noussut kävijämäärä puolestaan johtaa siihen, että näihin vuosien varrella kerääntyneisiin salituttuihin tulee törmättyä lähes päivittäin. Salitutut ovat ikävä kyllä aika usein sellaisia ihmisiä joista et tiedä edes heidän etunimeään. Tämä “tuttuus” synnyttää usein aika huvittavia keskusteluja. Viimeksi eilen törmäsin Fitness24/7:ssa salituttuuni joka inostui kovasti minut nähdessään ja huudahtikin iloisesti – Hei, sähän oot se tyttö Töölö Gymiltä! 😀 Tämän tyyppiset meriitit pistävät väkisinkin mietityttämään, että mitenkäs noi oman elämän saavutukset menivätkään? #30vuotiastyttö ja tietty #töölögym 😀

Sääntöjen suomalaiset

Eilen havaitsin myös samaisessa Fitness24/7:ssa kuinka sääntöorientoituneita me suomalaiset olemme. Päästakseni kotini välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan halpasaliin sisään täytyy ensin selvittää varsinainen rubikin kuutioon verrattavissa oleva krypto-ovi. Vaikka kuntosalin sisäänpääsyn pitäisi onnistua pääsykortin ja kätevästi aina mukana kulkevan vasemman etusormen avulla. Ei tämä käytännössä onnistu koskaan ensimmäisellä yrittämällä. Tämä ilmeisesti oman ja muidenkin treenajien vasemman etusormen jatkuvasti vaihtuva sormenjälki aiheuttaa usein ruuhkaa ulko-ovelle.

Kuntosalin megalomaanisen pieneen tuulikaappiin pääseminen onnistuu jäsenkorttia vilauttamalla, mutta tämän jälkeen itse pääoven avaus tapahtuu sormenjälkitunnistimella ja ongelmat ovat valmiita alkamaan! Usein sormenjäljen kanssa tapellessani ruumisarkun kokoisessa tuulikaapissa joku toinen treeninsä lopettanut odottaa vuoroaan päästä ulos ja katselee kun äherrän lasioven takana sormea tunkien pikkiriikkiseen koloon jota kutsutaan myös sormenjälkitunnistimeksi. Tässä kohtaa kuntosalin sisällä ulospääsyään odottava sääntö suomalainen EI KOSKAAN uskalla vilauttaa omaa jäsenkorttiaan, jotta tuulikaappiin jumittunut pääsisi sisälle inhimillisen nopeasti tai saatikka, että odottaja pääsisi pois kuntosalilta. Sääntö-suomalainen odottaa mielellään vaikka 15 minuuttia, koska korttia vilauttamalla hän rikkoisi sääntöjä. Tämä pätee kuitenkin vain kantasuomalaisiin. Kaikki muualla kuin Suomessa syntyneet ihmiset eivät moiseen pelleilyyn taivu.

Oikeasti kuntosalilla mikään ei ole niin hullua kuin 15 ihmistä odottamassa, että he pääsivät ulos kuntosalilta, tuijottaen yhtä raasua joka on jumissa tuulikaapissa. Tämän halpis salin sääntöjen vastaista on siis tuoda esimerkiksi omia kavereita treenaamaan salille ilmaiseksi, mutta ilmeisesti tämän säännön epämääräisyys laittaa monen sääntö suomalaisen hyvin hämilleen. Itse olen sitä mieltä, että jos joskus jäsenyyteni tuohon yötä päivää auki olevaan saliin tullaan sanomaan sen takia irti, että olen päästänyt jonkun tuulikaapin uhriksi joutuneen ihmisen sisään, niin antaa olla. 😀

Kivitys

En missään nimessä halua kritisoida kenenkään kuntosalilta itsensä löytävän treenaajan motivaation lähdettä, mutta selvästikin tammikuussa salilla moni treenaa vain ja ainoastaan treffit mielessä. Olen törmännyt tässä kuussa useampaan järjestelmällistä kivitystä harrastavaan kuntoilijaan. Nämä  kivittäjät ovat olleet miehiä ja ilmeisesti heille treenin tarkoitus on ollut kerätä mahdollisimman monta puhelinnumeroa treenin aikana. Kivittäjät ovat toki muille kanssa treenaajille loistavaa viihdettä ja itse asiassa laskinkin yhden miespuolisen henkilön puhelinnumerosaaliiksi kunnioitettavat kolme puhelinnumeroa. Ehkä sali on tehokkaampi keino järjestää itselleen vähän sutinaa kuin esimerkiksi Tinder. 😉