Bodyreksia

Ruokahalu on kisojen jälkeen ollut taas kirjaimellisesti pohjaton. Riisiä voisi kiskoa helposti joka aterialla neljä kattilallista ja aterian voisi aina viimeistellä yhtä helposti neljällä suklaalevyllä. Osalla ruokahalu on toki pohjaton ilman kisadieettiäkin. Kaikki joskus fysiikkalajeissa kilpailleet kuitenkin tietävät, että pohjaton nälkä ei lähde syömällä vaan räjähtämällä. Tämä räjähtäminen on arka aihe, mutta oikeasti se on arka aihe vain kilpailijalle itselleen.

0839ee4c67f6b4778b0b51c916aabc5e

Kilpailijan isoin haaste kisadieetiltä palautuessaan on keksiä kuinka oma silmä tottuu taas ns. “normaaliin” vartaloon. On totta, että oma silmä sokeutuu siihen kuinka pieni kisakunnossa oikeasti on. Sitten kun taas olet yhtäkkiä “normaalin” kokoinen voi tämä normaalius olla monen kilpailijan minäkuvalle aika shokeeraavaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että etenkin naisilla vatsalihakset tulevat näkyviin rintojen kustannuksella. Itse kutsun mielelläni tätä jatkuvaa vatsalihasten metsästystä bodyreksiaksi.

Omista kisoista on nyt kulunut 1,5 kuukautta ja olen ottanut elopainoa lisää noin neljä kiloa. Määrä ei ehkä kuulosta kummoiselta ja sitä se ei olekaan. Usein kuitenkin järki meinaa tehdä tepposet ja esimerkiksi somessa pro -kisaajien kuvia katsellessa voi tulla aika löysä olo. Ja koska olen nainen, on myös tuleva rantalomani loistava hetki punnita takapuolen leveyttä.

En tiedä onko minusta tullut vanha vai kuulenko liikaa juoruja muiden kisaajien paino stresseistä, mutta varmaa on se että ensi viikolle Goalle lähtee upean peräsimen omaava muija. Suoraan sanottuna olen joutunut myös niin kovan kisojen jälkeisen väsymyksen kouriin, että vatsalihakset eivät voisi vähempää kiinnostaa. Toisaalta on ihanaa huomata, että treenin skippaaminen ei aiheuta minkäänlaista huonoa omatuntoa. Toisaalta odotan kyllä kovasti taas energistä minääni. Tilanne tulee varmasti korjaantumaan heti ensi viikolla kun pääsen energisoivan auringon alle Intiaan 🙂

lindapaldanius1