Miten sä voit juoda alkoholia!?!

Linda_Paldanius_urheilija_alkoholi

Viikonloppuna nautin vapaistani ihanien ystävieni seurassa. Samalla sain taas huomata, miten mustavalkoisessa maailmassa elämämme. Sosiaalinen media on siinä mielessä ovela ja koukuttava, että monesti saattaa syntyä sellainen harhakäsite, jossa tuntemattomasta tulee tuttu. Ehkä kaikista harhaanjohtavin sosiaalinen media on Snapchat. Snapchat ottaa seuraajan mukaan “kaikkialle”, mutta oikeasti kukaan ei  ole mukana missään. Yksityisyys on esimerkiksi itselleni oikeuden lisäksi myös valinta. Kun vietän aikaani ystävieni kanssa, mm. Snapchatini laulaa hyvin rajatusti. Sama pätee kaikkiin muihinkin mm. ihmissuhteisiin, eli sellaisiin asioihin jotka ovat niitä kaikista henkilökohtaisimpia.

Viikonloppuna törmäsin kuitenkin jälleen siihen, miten luomme ihmisistä ihan hölmöjä oletuksia pelkän sosiaalinen median perusteella. Yksi tällainen hassu juttu on alkoholi. Koska olen kilpaillut fysiikkalajien parissa se on aiheuttanut minulle kiellon käyttää alkoholia. Tämä on sinällään hivenen merkillistä, koska käsittääkseni Suomessa tuo alkoholin nauttimiseen vaadittava laillinen ikäraja on 18 vuotta. Olen kyllä ollut raivoraitis kaksi kokonaista (2014-2015) vuotta. Syy raivoraittiuteen oli se, että minulle ei vain yksinkertaisesti maistunut. Raivokkaalla raittiudellani ei sinällään ollut mitään tekemistä kuntosaliharrastukseni kanssa. Satunnainen lasi viiniä ei todellakaan pilaa yhdenkään urheilijan elämää. Kahden vuoden tipattomani päätin lopulta vuoden 2015 Unkarin MM-kisoihin. Olin ollut tuolloin 30 viikkoa kisadieetillä ja kisojen jälkeen tuli sellainen fiilis, että nyt voisin juoda yhden alkoholijuoman. Join lopulta kolme.

Reilun viikon päästä täytän 29 -vuotta. Koen olevani jo sen ikäinen, että minun ei tarvitse enää selitellä kenellekään miksi olen esimerkiksi eksynyt yökerhoon. Mutta koska en jaa alkoholinkäyttöäni somessa, en mustavalkoisessa maailmassa yksikertaisesti sitä tee 😀

En koskaan ole ylimielinen, vaan yleensä ystävällinen kaikille ihmiselle, jotka uskaltauvat juttusilleni, mutta välillä urheilullisella ihmisellä ulkona käyminen on aika raskasta. Humalassa ihmiset päästävät usein suustaan kaikkea sellaista, jota he eivät selvinpäin välttämättä sanoisi. Välillä on vaan itsellänikin mukavampaa kun korvaan huudetaan: ”Ootko sinä se fitnessmimmi, miten sä voit juoda alkoholia?” että ”En ole, mun nimi on Linda ja oon optikko.” ”Ahaa, okei mukavaa iltaa!” Näin lupa alkoholin käyttöön on myönnetään helposti, eikä sinusta tehdä välittömästi jonkin sortin rikollista! 😀

Mitä eroa on työhaastattelulla ja treffeillä?

Linda_Paldanius_treffit

Käyn suhteellisen harvoin treffeillä. Tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että itselläni on käynyt suhteellisen pitkään todella huono flaksi. Tuntemattoman ihmisen kanssa järjestetty kahvihetki, joka on markkinoitu molemmille osapuolille nimikkeellä treffit ovat todellisuudessa eräänlainen työhaastattelu. Näillä treffeillä, eli työhaastatteluissa haetaan siis ikään kuin työpaikkaa vapaa-ajalle. Ainakaan itse en viihdy työttömänä, kyllä ihmisellä nyt jotain hommaa pitää olla!

Superkurjaa näissä vapaa-ajan työhaastatteluissa on kuitenkin se, että aina ei ole ihan selvää millaisiin työtehtäviin olet hakemassa. Usein myös työtehtävään vaaditut taidot ja koulutukset paljastuvat vasta itse haastattelutilanteessa, eli näillä ns. treffeillä. Näiden vaatimusten epäselvyyksistä johtuen usein tulee tehtyä 100% hukkareissuja. Esimerkiksi tänä vuonna olin haastattelussa jossa minulta vaadittiin ekonomin koulutusta. Olen ammatiltani optikko, joten tämä haastattelu meni kyllä ihan harakoille. Eräällä kaksilahkeisella puolestaan oli haussa ilmeisesti jonkin sortin voodoo -nukke, johon tämäkään noita-akka ei ihan taivu.

Johtavana muijana en tietenkään mene treffeille vain siinä oletusarvossa, että josko vastapuoli huolisi minut itselleen sopivaksi kumppaniksi. Luonnollisesti on myös tärkeää, että vastapuolella olisi myös jotain tarjottavaa minulle. Tästä johtuen en huoli ihan jokaista Heikkiä joka sattuisi huolimaan minut, edes harjoittelijaksi. Toisinaan on siis käynyt niin, että on tehnyt mieli lähteä lätkimään treffeiltä heti kättelyssä. Tämä on voinut johtua vaikka mistä työehtolain vastaisista ehdotuksista, kuten että työstä ei tultaisi maksamaan vaarallisen työn lisää vaikka lisä olisi itsestäänselvyys. Toisinaan taas on tehnyt mieli sanoa, että en kyllä lähde lapioimaan sitä itseään alle minimipalkan, koska olenkin käynyt vain sen hikisen AMK:n. Välillä taas voi käydä niin, että olen saattanut olla ns. liian pätevä, mutta jostain syystä kuitenkin epäsopiva pyrkimääni tehtäviin. Tämä onkin itselleni se yleisin syy, miksi en tule valituksi tehtäviin joista itse olen aidosti kiinnostunut. Olen siis yleensä ylikoulutettu ja pyrkimässä aivan liian haastaviin tehtäviin, mutta minkäs sille voi, että suorittajan elämän suola ovat haasteet. Onneksi kesä on rakkauden aikaa, joten odotan oikein jännityksellä milloin innostun taas uudesta haasteesta.

Ihanaa rakkauden täyteistä viikonloppua kaikille <3