Oman elämän supersankari

*Sisältää mainoslinkkejä

Kun olin lapsi, äitini päätti, että kasvojeni muotoon sopivat otsahiukset. Otsahiusten ihanasta maailmasta sainkin nauttia tuon äitini ihanan tyylipäätöksen jälkeen seuraavat ihanat 10 vuotta. Teini-ikää vasta harjoitellessani onnistuin kuitenkin puhumaan tai kenties huutamaan äitini ympäri ja luvan kasvattaa otsahiukset pois. Tuota päätöstä pidin yllä seuraavat 10 vuotta, kunnes taas rohkaisin itseni testaamaan otsatukkaa. Tuo päätös oli iso VIRHE ja inhosin tuota kynittyä otsaani koristavaa tynkää heti kampaajan tuolissa lopputulosta tarkastellessani.  Maagiset kymmenen vuotta eteenpäin alan jälleen törmätä otsahiuksiin kaikkialla. Näen otsahiuksia kaikilla muilla paitsi vauvoilla, jotka ovat kaljuja. Viimeinen niitti jatkuvasti silmieni edessä pyöriviin otsahiuksiin oli Netflix & chill -illan elokuva Watchmen. Elokuvasta inspiroituneena päätän tehdä itsestäni oman elämäni supersankarin.

Kuva: thefilmgeekblog.com

Helpoin tapa muuntautua supersankariksi olisi ehkä hankkia vaikkapa menevä keltainen lateksiasu, mutta jotenkin se tuntuu vähän liian radikaalilta -en ole erityisen innostunut mangna- tai larppaus -jutuista. Päätän aloittaa siis astetta hillitymmin suuntaamalla kynsiteknikkoni Sandran pakeille Nailpointtiin (Kalevankatu 4, 00100 Helsinki). Kynsiini pyydän vauhtia ja sitä myös saankin! Pakko sanoa, että nämä kyseiset vauhtikynnet ovat ehkä kaikista hienoimmat omista kynsistäni ikinä!

Linda_Paldanius_kevät_kynnet

Linda_Paldanius_rakennekynnet

Torstaina jatkan ulkokuoreni päivitystä Minnan pakeilla Salon Milagrossa, jossa hankiudumme eroon käteni valoittaneesta turkista ja laitamme räpsyttimeni minttiin. Ripsihuollon ja sokeroinnin jälkeen sisälläni vellova epävarmuus saa otteen ja parahdan seuraavassa ,isääni lainatakseni, ”meikkitoimistossa”  Sydämen Pohjassa kampaajalleni Tanjalle: “Mä niin haluaisin olla oman elämäni supersankari, mutta mä oon niin tissiposki.” Epävarmuutta huokuvaa monologiani vieressä kuunteleva kampaajani Tanja muuntautuu samantien todellisen elämän nauru-emojiksi ja vakuuttaa naurunsa keskeltä otsahiusten sopivan minulle hyvin. Tässä hän oli enemmän kuin oikeassa!

Ennen

Linda_Paldanius_ripsienpidennys

 Jälkeen

Linda_Paldanius_otsahiukset

Eilen illalla, heiluessani uudella otsatukalla kuntosalilla, tunsin itseni voittamattomaksi! Jotenkin minusta tuntuu, että kuvissa esiintyvä Nasa -paitani on enemmän kuin sopiva uuteen ”Oman elämän supersankari” -teemaani. 😉 Ja pakko myöntää, että postauksen alussa inspiraatiokuvassani esiintyvä Laurie Jupiter toteutus paljastui lopulta Star Trekin Mr. Spockiksi. 😀

 

Superia viikonloppua kaikille!

 

Kuva: lancasteronline.com

Maamyyrä

*Sisältää mainoslinkkejä

Uskon, etten ole ainoa joka kärsii kaamoksesta. Olen kokenut viimeisen kuukauden ajan suoranaisen murrosikään taantumisen. Pimeään aamuun (yöhön) herääminen on tuntunut yhtä vaivalloiselta, kuin teininä aikaisin aamulla kouluun könyäminen. On oikeasti aika tylsää lähteä töihin yöllä ja palata kotiin samassa pimeydessä, josta hapuilit aamulla sokean maamyyrän tavoin.

Linda_Paldanius_pimeys
A-lehdet/Johanna Myllymäki

Eilen myös Helsingissä saatiin nauttia lumesta, mutta tämä luminen ja vetinen kaaos ei suoranaisesti herättänyt joulumieltä. Kuvasinkin eilen Snapchatiin kuinka iltapäivällä kotiin töistä paluuni olisi sujunut kaikista sujuvimmin lähinnä veneellä. 😀

Tähän loputtomaan pimeyteen kyllästyneenä olen muistellut lämmöllä kaikkia niitä ihania matkoja, jotka olen ymmärtänyt oman hyvinvointini nimissä ajoittaa joulunaikaan johonkin lämpimään. Nämä ihanat matkat ovat AINA pitäneet sisällään jonkun mukavan turistiripulin ja nyt olen oikeasti muistellut isolla lämmöllä, tästä pimeydestä todennäköisesti seonneena, jopa noita wc-istuimen päällä vietettyjä jouluaattoja! 😀 Ennen lopullista sekoamistani päätinkin piristää itseäni tänä aamuna hyvän ystävän seuralla ja kasalla klitteriä. Tämän tiesin toteutuvan supertaitavan Sandran käsittelyssä *Nailpointissa (Kalevankatu 4, 00100 Helsinki).

Linda_Paldanius_rakennekynnet

En tiedä, vauhdittavatko uudet kimallukset kynsissäni päivääni – vai oliko ilmassa sittenkin ripaus joulumieltä? Joka tapauksessa olen viettänyt tämän päivän aivan pyöryksissä ja olo on kuin Liisalla Ihmemaassa. Olen tänään joutunut muun muassa perustelemaan sujuvaa suomenkielen taitoani, koska äidinkieleni on joku aivan toinen?!? Uuden kansallisuuteni lisäksi viikingit ovat tehneet ristiretkiä ja muuta yhtä sekavaa. 😀 Ihanaa kuitenkin huomata, että kaiken tämän pimeyden keskelle eksyy edes muutama näitä energiaa pursuava päiviä.

 

Energistä ja ennen kaikkea juhlavaa viikkoa kaikille! 😀 <3