Kiirettä paossa

*Sisältää mainoslinkkejä

Lauantaiaamuna herätyskello herätti minut jo kuudelta. Aikaisen herätykseni ansiosta kerkesin kirjaimellisesti juoksentelemaan kellon ympäri Helsingin kaduilla. Tälläisen suorituksen jälkeen palkitsin itseni ansaitusti pienellä hemmottelulla. Nautin tästä pienestä hemmottelusta Kalevankatu neljässä Fenix-Nailpointissa jossa minulle tehtiin kynsihuolto.

Suoraan sanottuna kynsihuollosta oli venähtänyt laittoman pitkä aika ja tästä johtuen kynteni olivat sellaisessa kunnossa, että kättely oli alkanut hävettää. Olen aikaisemminkin sanonut, mutta sanon sen nytkin: “Kädet ovat ensivaikutelman A ja O”. Lohkeilleet ja jyrsityt kynnet antavat aina epäsiistin vaikutelman.

geelikynnet_Linda_Paldanius

Rakennekynnet_Linda_Paldanius

Kynsiteknikkona Kalevankadulla minulla toimi Sandra. On ihanaa huomata kuinka minunlaiseni ihmisvihaaja törmää välillä ihmisiin joiden kanssa aika lentää siivillä. Sandra osottautui kunnon perfektionistiksi ja lopulta huollossa kului lähes kolme tuntia. Omaan takapuoleeni tuo kolme tuntia tuntui kuitenkin vain hetkeltä. Olin niin rentoutunut kovan päivän jälkeen Sandran kanssa höpötelessäni, että menetin ajantajun! Oli ihanaa löytää paikka jossa oikeasti oli sellainen fiilis, että ei ole kiire!

Kiireetöntä tulevaa viikkoa kaikille!

Terapia

Yhteistyössä *Thorbeauty

Jännä juttu on se, että suurin osa suomalaisista ajattelee välittömästi hullua ja psykopaatin yhdistelmää kun kuulee sanan terapia. Terapiassa käyvällä ihmisellä on pakko olla ONGELMIA! Mutta esimerkiksi itse en ole koskaan tavannut yhtään ihmistä, joka ei olisi koskaan elämässään kohdannut näitä mystisiä ONGELMIA!

Aidan takana ruoho on vihreämpää ja lumi ei ole keltaista.

Itse ainakin elän sellaisessa naivissa käsityksessä, että esimerkiksi amerikkalaiset osaavat avata sanaista arkkuaan paljon paremmin kuin me suomalaiset. Jenkille terapia ei välttämättä ole sairauden hoitoa, vaan jotain sellaista jossa jokaisen olisi hyvä pyörähtää aina aika ajoin. Kai siksi jenkeillä on se jenkkihymy 😀

Tiedän, että meillä suomalaisilla on suupielet varpaiden välissä. Tämä johtuu pelkästää siitä, että seuraavat kuusi kuukautta tulemme taas elämään ilman luonnonvaloa. Siksi tämän pimeydessä vaeltaminen keskellä on hyvä aikaa pohtia, miten suupielet saisi nostettua edes yhdeksi suoraksi viivaksi? Oma kaamoksesta selviytymis vinkkini on nautinto. Pimeydestä tulee vieläkin pimeämpää kun jäät kotiin kasvattamaan piisamirottaa kolon lämmikkeeksi ja odottamaan koska tästä luomuksesta saa tehtyä nätin letin 😀

Tiistaina olin todella huonotuulinen heti aamusta. Kipeänä olo nyt vaan on ihan hanurista! Mutta pahinta on ehdottomasti se, että en ollut päässyt treenaamaan lähes viikkoon. Oman onnellisuuteni takeena on ehdottomasti liikunta. Kuumeessa ei kuitenkaan kannata paljon hiihdellä, toki luntakin on vielä aika vähän…

Oma terapiatunti tuli siis tiistaina enemmän kuin tarpeeseen. Terapiamuoto johon tällä kertaa turvauduin oli nimeltään kynsiterapia 😉 Oksensin kirjaimellisesti kynsiteknikkoni Lindan niskaan 1,5 h sappinesteitä ja pakko sanoa, että kylläpä helpotti! Mielialaa olivat toki omiaan nostamaan kynsihuollon tuloksena syntyneet siistit kädet. Jotain nätti tähän harmaaseen katukuvaan!

img_20161025_152806

img-20161027-wa0001

Terapian ei siis tarvitse olla: “Kerro millainen lapsuus sinulla oli?”, eli syvimmän olemuksen penkomista, vaan ihan oikeasti esimerkiksi hieronta piristää aina! Kosketus on A ja O! Eikä me suomalaiset vaan osata puhua 😀 Etsi oma mielyttävä terapiamuotosi ja jätä letitys hommat muille hapannaamoille.

img-20161027-wa0000

Ihanaa vesisadetta kaikille! 😀