Onko yksin asuva yksinäinen?

*Sisältää mainoslinkkejä

 

 

Linda_Paldanius_sosiaalinen_verkosto

Olin kesän lopulla työterveystarkastuksessa ja tästä tarkastuksesta jäi mieleeni erityisesti yksi kysymys – Asut yksin, joten oletko yksinäinen? Ihan mukava, että työterveyshuollossa ollaan kiinnostuneita hyvinvoinnistani myös työajan ulkopuolella. Tätä yksinäisyyttä olen työterveyshuollon kysymyksen jälkeen pohtinut usein. Asun siis YKSIN minimaalisessa asunnossani Helsingin Kalliossa. Kalliossa sijaitsevan asuntoni taloyhtiössä on yhdeksän asuntoa per kerros ja asuinkerroksia on kasattu päällekkäin joulusta tuttu kuusi. Tämä tekee lukion lyhyen matematiikan tunneilla funktiolaskimen käyttöön perusteellisen opastuksen saaduilla taidoillani yhteenlasketuksi summaksi 54 asuntoa. Taloyhtiönä omani ei ole poikkeus, vaan itse asiassa se on hyvin tyypillinen kalliolainen asuinrakennus.

Naapurina olen oikea kerrostalokyttääjä. Mikäli törmään rappukäytävässä saman talonnumeron kotiosoitteessaan jakaviin ihmisiin on varmaa, että tämä sieluja imevä ankeuttaja lypsää naapurista irti kaikki kriittiset tiedot jotka todellinen kerrostalokyttääjä tarvitsee omaan hämärään tietopankkiinsa. Olen muun muassa onnistunut tunkeutumaan samassa kerroksena majailevan kahden minulle täysin tuntemattoman ihmisen koteihin ihan puuhtaille kyttäyskierroksille! Urkkimisen ja utsimisen jalolla tiellä olen nyt tehnyt yhteenvedon, jossa samassa taloyhtiössä kanssani asuvat asukkaat ovat eri-ikäisiä työssäkäyviä yksineläjiä. Tätä Kallion yksittäistalous päätelmääni puoltaa myös esimerkiksi lähimmän ruokakauppani itsepalvelupesula. Alueen asunnot ovat niin pieniä, että monella sen asukkaalla ei ole kotonaan tilaa pyykinpesukoneelle. Ja Kallio ei tietenkään ole ainoa yksineläjien kaupunginosa, vaan yksi Helsingin monista.

There is plenty more fish in the sea

Työterveyshuollon huoli sosiaalisista kontakteista oli siis näillä havainnoilla enemmän kuin relevantti. Tässä kohtaa on ehkä hyvä ottaa mukaan jälleen sana fitness. Vuosien kuntosalilla koluamiseni, eli HARRASTAMINEN on kasvattanut sosiaalisesta verkostostani valtameren. Valtameressä elämä ei lopu kesken, joten otetaan tähän väliin jälleen elävä esimerkki räkäisen Paldaniuksen lauantai-illasta. Töiden jälkeen syöksyin kotiin parantelemaan kuumeista olemustani päiväunilla. Päiväunien jälkeen pyörin tokkuraisena tien toisella puolella sijaitsevaan elintarvikeliikkeeseen. Elintarvikkeiden keskellä törmäsin nimeltä mainitsemattomaan fitness -piireissä hyvin tunnettuun valokuvaajaan jolta vaadin välittömästi lohduttavan halauksen. Kauppareissullani onnistuin siis saamaan kipeän olemukseni tueksi voimauttavan halauksen vain astumalla ulos asunnostani ja kiitos siitä kuuluu harrastukseni seurauksena syntyneelle valtavalle sosiaaliselle verkostolle! Ruokakaupan paistotiskistä nappaamieni karjalanpiirakoita kotona nauttiessani puhelimeni heräsi eloon. Puhelimesta tulviva informaatio sisälsi kolme kutsua hästägeillä fitness. Seuraa tarjottiin lenkkeilyyn, bodysafkaan ja ihan pelkän hengailun muodossa. Tähän kohtaa haluan korostaa, että kaikki seuraansa tarjonneet ihmiset olivat tulleet elämääni harrastukseni kautta. Tarinan tylsääkin tylsempänä lopetuksena paljastan, että päädyin lopulta parantelemaan itseäni ylhäisessä yksinäisyydessäni nukkumalla 13 tunnin yöunet. Mutta hei, kyllä lämmitti mieltä enemmän kuin ihan sikana se että minun ei missään nimessä olisi tarvinnut olla yksin!

 

Kaiken tämän epämääräisen tarinankerronnan pohjalta haluaisin muistuttaa kuinka tärkeää harrastaminen on myös aikuisiällä. Ei ole väliä onko harrastus pitsinnypläystä taikka pullonkorkkien keräystä. Yhteiset mielenkiinnon kohteet yhdistävät. Toinen hyvä esimerkki tästä yhteisöllisyydestä jonka harrastukseni on tuonut elämääni on parin viikon takaa sunnuntailta. Kyselin Snapchatissa (linda.paldanius) haluaisiko joku lähteä kanssani tulevana sunnuntaina jalkatreenille. Treeniseuraksi ilmoittautui lähes 200 ihmistä! Valitsin ihan randomina yhden lähes kymmenen vuotta nuoremman tytön ja vitsi, että meillä oli kivaa!

 

Mikäli kärsit yksinäisyydestä suosittelen hankkimaan harrastuksen. Oma aikuisiän sosiaalisen elämäni pelastus on ehdottomasti ollut fitness. Vaikka kuntosali on tuonut elämääni paljon hyviä tyyppejä. Tänään aion kuitenkin nauttia lapsuudenystävistäni elokuvan muodossa.

Sosiaalista sunnuntaita kaikille!

P.s Harrastuksista puheenollen olen haaveillut nyt säkin hakkaamisesta. Ringside Gymillä näytti olevan aika mielenkiintoinen Amin Asikaisen alkeiskurssi -50%. Ehkä laitankin ensi viikolla astetta lyhyemmät nyrkkeilykynnet 😉

Viikon paras päivä treenata on perjantai

Linda_Paldanius_flirtti

Miksi ihmeessä?!? Noh, tietenkin siksi, että perjantaina otetaan ns. luulot pois. Mikäli ajoitat treenisi perjantai-iltaan voin taata, että ympärilläsi hääräävät kanssatreenaajat ovat paikalla hyvin suurella todennäköisyydellä ns. tosissaan. Perjantai-ilta ei tyypillisesti ole päivä, jolloin treenikärpänen puraisee aloittelijan takamusta. Tuo edellä mainitun kärpäsen puraisupäivä on ehdottomasti maanantai.

Perjantai viestii aina lupausta viikonlopusta ja tuo ihana lupaus tuo mukanaan myös oman taikansa, toisinaan vähän totisemmallekin kuntosalille. Viime viikolla ystäväni kyseli, pitääkö hänen bongaamansa Men´s Health lehden juttu paikkaansa. Artikkelissa kerrottin tutkimuksesta, jonka tulosten mukaan lisäravinteita nauttivat ihmiset ovat erityisen innokkaita flirttailemaan. Tämä väite on kerrassaan absurdi ja tutkimuksen lähteen mainostaminen luottevaksi ei olisi millään muotoa oikein, mutta sanoisin silti tutkimuksen kätkevän sisälleen pienen totuuden siemenen. Lisäravinteet eivät ainakaan omien käyttökokemusteni mukaan tee kenestäkään flirttailevaa, mutta liikunnan tuoma endorfiini onkin sitten asia erikseen! Toisaalta, kaikki kuntosalilla (etenkin sellaisina hurjina aikoina kuin perjantai-iltaisin) viihtyvät ihmiset todennäköisesti käyttävät ainakin yhtä lisäravinnetta treeniensä tukena. Eli ehkä tuo ”ei niin luotettavan lähteen” tutkimus, ei olekaan kovin kaukaa haettu.

Ystäväni esittämä flirtti -kysymys osui siinä mielessä hauskaan aikaan, että takanani oli  edelliseltä päivältä tyypillinen perjantai-ilta kuntosalilla…

Viime viikon perjantaina treenasin poikkeuksellisesti yömyöhään kotini vieressä sijaitsevalla halpaketjun kuntosalilla. Piritorin, eli Vaasanpuistikon välittömään läheisyyteen keskittyneitä täpötäysiä baareja katsellessani aavistin kuntosalilla valitsevan suhteellisen seesteisen tunnelman. Aavistukseni osui oikeaan ja salilla olikin minun lisäkseni vain yksi ihminen. Tälläkin kertaa perjantai-iltana kuntosalin valloittaneen ainokaisen yksilön treenistä oli ns. leikki kaukana. Tällä ainokaisella kaverilla oli nimittäin jalka kipsissä ja kipsistä huolimatta hän paineli salilla menemään rintatreenin merkeissä suhteellisen lennokkaasti kävelykeppiensä avustuksella. Kaverin meno oli niin sinnikkään näköistä, että en ole ihan varma olisinko itse ollut vastaavassa tilanteessa ihan yhtä sitkeä. Sinnikkyys oli ilmeisesti tämän kaverin tapa suhtautua kaikkiin elämän osa-alueisiin.

Toinen salilla näyttäytynyt perjaitai-illan treenaaja olin minä. En missään nimessä viestinyt omalla norsun (tiedätte kyllä millä) naamalla, että olisin millään tavalla kiinnostunut keskustelemaan kenenkään kanssa, jalkatreenini ohella. Tämä kaveri päätti kuitenkin sinnikkäällä asenteellaan toisin. Lopulta tämä pitkäjänteinen Paldaniuksen tulittaminen kysymyksillä päättyi siihen, että havahduin treenin lopuksi katselevani tämän kaverin kesälomakuvia hänen puhelimestaan. Tässä kohtaa ymmärsin, että nyt on aika ottaa jalat alle ja hilpaista kotiin. Kotona mietinkin monttu auki, miten ihmeessä minut huijattiin katselemaan tuntemattoman miehen kesäloman rantakuvia. Voin kertoa, että kiinnostus häntä kohtaan oli puhdas nolla ja silti hän oli hyvin sujuvasti onnistunut ohjaamaan minut astumaan hänen miinaansa. Onneksi tämän hänen asettalemansa miinan seurauksena, meillä molemmilla ei ole nyt kävelykeppejä!:D

Voi siis ehkä olla, että kuntosalilla käyvät ihmiset ovat poikkeuksellisen kovia flirttailemaan… Tai sitten heistä osa on ainakin poikkeuksellisen ovelia flirttitaitureita!

Tänään treenaan perjantaille uskollisena jälleen jalat. Turvallisuussyistä suuntaan kuitenkin tänään tutulle ja turvalliselle Töölö Gymille, mikä ei kyllä sinällään ole lupaus mistään, koska #perjantai 😀