On aika lentää!

*Sisältää mainoslinkkejä

Ystäville ei ole koskaan tarpeeksi aikaa. Siksi onkin hyvä välillä koota ystävistä tiivis pallo ja laittaa superpallon ruumiillistuman saanut taikaesine takataskuun jemmaan muutamaksi päiväksi. Tämä takatasku on tällä kertaa Rooma. Roomassa vietämme tyttöjen pidennetyn viikonlopun ja jälleen on ihan turha luulla, että lähden metsästämään paikallisia kuntosaleja. Neljän päivän treenitauko tulee minulle enemmän kuin tarpeeseen. Olen viime aikoina pyöräillyt niin paljon, että jalat eivät oikein tahdo ottaa palautuakseen. Etureidet eivät ole olleet useampaan päivään enää kiinnostuneita pyöräilystä 😀

Linda_Paldanius_Rooma
pixabay.com

Roomassa ei myöskään pyöräillä vaan uskon reissun koostuvat lähinnä rauhallisesta kävelystä. Kohteessa meillä on suunnitelmat lyöty jo aikalailla lukkoon ja uskon, että meillä neljällä naisella on edessään mahtava reissu. Olen enemmän kuin innoissani lähdössä imemään verkkokalvoni täyteen marmorilla päällystettyä arkkitehtuuria. Rakastan marmoria ja siitä inspiroituneena Sandra taikoi sitä lomani kynsiini viime viikon perjantaina Nailpointissa. Sandra osaa kyllä tehdä maailman upeimmat käsinmaalatut yksityiskohdat <3

Rentouttavaa loppuviikkoa!

Huasteleppa levveemmin

Kesälomani kunniaksi päätin karistaa savolaisittain sanottuna Hesan pölyt mahdollisimman nopeasti nilkoistani. Helsingissä on aina olevinaan niin kamala kiire. Hyvä kiireen esimerkki on metro. Tuohon oranssiin matoon on ihan aina pakko juosta, vaikka aivan hyvin olisi aikaa odottaa seuraava muutamaa minuuttia myöhemmin saapuva hurjan värinen peltipurkki.

Lauantaiyönä könysin lomaa edeltäneen viimeisein työvuoron uuvuttavana oman elämäni The Cityyn, eli Sukevalle. Voi ehkä olla, että moni odottaa kuumeisesti tälläkin hetkellä Sukevan vankilassa Sukevalta pois pääsyä, mutta minulle kuitenkin tuo leppoisa savolaisten täyttämä kylä takaa rentouttavan hermoloman. Tällä pikkukylällä kaikki on niin ihanan leppoisaa. Kaikkia vastaantulijoita tervehditään ja juttukavereista ei ole pulaa. Kerroinkin Snapchatissa (linda.paldanius), että aion pitää viikon tauon puhumisesta heti Helsinkiin päästyäni. Savolainen voi puhua vaikka tikusta neljä päivää putkeen, mikäli uutta puheenaihetta ei tule vastaan. Helsingissä saan usein kuulla siitä kuinka älyttömän puhelias olen, mutta oma turpani turina ei ole mitään verrattuna puheripulin savolaisiin synnyinsijoihin.

Kesämökillä ei ole kiire mihinkään, mutta jostain syystä aika kului taaskin aivan liian nopeasti. Olisin mielelläni kuunnellut kesäpaikan läheisyydessä asuvan isäni juttuja pidempäänkin. Isäni on vinoilun maailmanmestari ja siksi hän on enemmän kuin hulvatonta seuraa. Jutut eivät todellakaan lopu kesken ja mikäli loppuvat voi ne voi huoletta aloittaa aina alusta. Kertaus on opintojen äiti 😀 Myönnettäköön sen verran, että tänä aamuna takaisin Helsinkiin päin suunnistaessani pääsi minulta bussissa itku. Isiä tuli heti ihan jäätävä ikävä. Vietin eilen syntymäpäiviäni ja aamuisesta isin perään itkemisistä päätellen olen edelleen vielä ihan pikkulapsi.

Sanotaan, että savolaisen juttuja kuunnellessa vastuu on kuulijalla. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että savolaiset olisivat jotenkin kieroja. Oikeasti savolaiset ihmiset ovat yltiörehellisiä. Savon murre on vain murteena sellainen, jossa kuulijan on oltava todella tarkkana. Mikäli et kuuntele tarkasti, menevät monet todella hyvät jutut sinulta ohi. Kaikille ei-savolaisille lukijoilleni kokosin muutaman esimerkin suomenkielisistä sanoista joita savolainen osaa ovelasti ns. kiertää. Tämä savon murteen tapa kiertää sanoja on toisinaan niin monimutkaista, että välillä myös tämä Iisalmen kasvatti on paikassa jonne voidaan laittaa piilotettavia asioita 😀

Eronnut = elävän miehen leski

Nykyaikaisen näköinen = lihava ihminen

Vanha ja väsynyt = ilta tulee aikaisemmin

Ohut käsivarsi = Mustan lampaan takajalka

Savolainen on myös sukunimi ja ehkäpä siksi savossa sanotaan AINA ensin sukunimi. Linda Paldanius on siis savossa aina Paldaniuksen Linda. Savossa ihmiset tottelevat usein myös pelkkää sukunimeä, siksipä etunimellä ei ole aina niin väliä. Paldaniuksen Linda jatkaa nyt Jari-Pekka huoltoasemien bongailua ja suuntaa kotiin päästyä hiljaisella jalkatreenille.