Mitenkäs Paldaniuksen treenit kulkee?

En ole pitkään aikaan valottanut treenejäni. Kevään sairasteluputki alkaa olemaan tällä erää ohi ja huomasinkin toissapäivänä, että voin nauraa taas normaalisti. Viimeiset kolme kuukautta olen pystynyt lähinnä hihittelemään, koska syvältä sisimmästäni kumpuava räkänauruni on aiheuttanut lähinnä valtavan yskänpuuskan. Nyt räkänauruni on takaisin ja hymy on aika herkässä. Hymy on myös herkässä kesän parhaan ostokseni myötä, jotka ovat pyöräilyshortsit. Nuo vaippahousut ovat kyllä mahtavat. En tiedä miten voisin hehkuttaa noita aikuisten vaippoja tarpeeksi (joihin ei muuten sitten kannata ulostaa). Ne vaan on yksinkertaisesti SUPER MAHTAVAT!

Olen polkenut menemään polkupyörälläni nyt viimeiset neljä viikkoa. Ensimmäisen viikon aloitin varovasti ja pyöräilin noin 60 kilometriä. Homma onnistui sen verran hyvin, että olen nyt kuluneet kolme viikkoa sinkuttanut menemään noin 120 kilometriä per viikko. Viikottaiset kilometrimäärät saattavat kuulostaa ehkä korkeilta, mutta oikeasti maantiepyörällä polkeminen on aika kevyttä. Voin helposti istua loivassa alamäessä pyörän satulassa kilometrin pituisen matkan ilman yhtään polkaisua. Lisäksi pyörällä töihin polkemalla olen melkein nopeammin perillä kuin bussilla. Pyöräilyn ansiosta treenit ovat myös kuntosalin puolella saaneet aivan uutta paljon kaivattua buustia.

Linda_Paldanius_treeni

Linda_Paldanius_laihduttaminen

Olen treenannut salilla nyt seitsemän vuotta joista kuusi tavoitteellisesti. Tuossa ajassa olen oppinut, että rasva kertyy kroppaani naiselle edullisiin paikkoihin 😀 Itselleni on myös salilla viettämieni treenivuosieni myötä muodostunut käsitys siitä millaisella elopainolla treenit eivät enää kulje, eli kun bulkki menee “yli”. Tässäkin mielessä en tule enää koskaan vetämään offia, jossa ei ole yhtään aerobista. Treeneistä ei yksinkertaisesti tule mitään kun hengästyy jo käsipainoja katsellessa. Olen 162 senttimetriä lyhyt ja vuonna 2015, jolloin olin SM 2, offin korkein paino oikein hyvänä bulkkiaamuna oli plus 64 kg. Se oli kieltämättä liikaa. Siinä painossa ei jaksanut enää tehdä oikein mitään. Ruoka maistui. Tuohon painoon sitä sai syödä ja PALJON, joka sanomattakin arvatennn sisälsi PALJON myös p*****. Tosin vaikea sanoa miten paljon tuo p**** nosti painoani, koska minulla ei ole mitään halua kyseisen tavaran ravintosisällöstä. :DDDD

Jostain syystä ihmiset rakastavat kysellä minulta painoani. Tämä on aina yhtä loukkaavaa ja en aio paljastaa sitä nytkään. Sen verran voin paljastaa, että paino on tippunut työmatkapyöräilyn myötä puoli kiloa joka viikko. En ole dieetillä, vaan yritän lähinnä treenata kovempaa ja laadukkaammin. Tähän kovempaan treenaamiseen tarvitsin siis muutaman kilon pudotusta, koska hengästyin aivan liian helposti. Toki tämän kevään sairastelu oli omiaan pilaamaan treenitehoja.

Painoa kannattaa tosiaan seurata vähän viikko tasolla kun painonpudostus kolkuttaa jossain päin aivojasi. Puoli kiloa per viikko on ihan hyvä tahti normaalipainoiselle ihmiselle. Itse olen lähinnä seurannut painoa sen takia, ettei tule hölmöiltyä. Silloin itseään ei pysty huijaamaan esimerkiksi syömällä aivan liian vähän. Ajattelin ottaa vielä max. pari kiloa pois ja sitten taas nostella pikkuhiljaa kaloreita. Nyt olisi kuitenkin kaikista ihaninta pysyä vain terveenä ja pystyä treenaamaan ihan normaalisti. Nyt ainakin kulkee ja fiilis on kieltämättä korkealla! <3

Linda_Paldanius_kuntosalitreeni

Todisteena kunnon kohentumisesta voitte kuvista huomata, että pystyn olemaan punnerrusasennossa monen kuvan verran 😀

Muutama muistutus kesäkuntolaisille

Eilen ajellessani kotiin Töölönrannan ohitse havahduin siihen kuinka moni oli päättänyt laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä ihailemaan kesäistä Helsinkiä. Oli upeaa huomata miten aurinko tekee ihmeitä suomalaiselle sisulle. Sillä sisukkaat suomalaiset ovat harmittavan usein suhteellisen juroa porukkaa. Nyt ulkoilemassa olleet auringossa palaneet nenänpäät ja urheilusta punoittavat posket olivat kuin hammastahnamainoksesta. Hymy oli jokaisen lenkkeilijän kesän kuumin asuste!

Linda_Paldanius_kesäkunto

Pian koulusta lomansa aloittavat lapset suuntaavat kesällä erilaisille leireille. Näillä leireillä eivät ole vain lapset ja heidän huoltajansa, vaan myös useat aikuisetkin ihmiset. Lasten lomaillessa leireillä on monella vanhemmalla ja lapsettomalla aikuisella käynnissään oman elämänsä kesäleiri. Tämän kesäleirin nimi on läskileiri. Kesäkuntoon on päästävä ja mieluiten mahdollisimman nopeasti…

Näistä eilisistä lenkkeilijöistä ilahtuneena mietin, että muutama muistutus kesäkunnon tavoittelijoille olisi ehkä paikallaan. Ihan ensimmäisenä haluaisin korostaa aineenvaihdunnan merkitystä painonpudotuksessa. Kannattaa muistaa, että mikäli aineenvaihduntasi on ns. jumissa, elimistöltä kestää yleensä muutama viikko tottua lisääntyneeseen liikunnan määrään, tai nipistettyyn ruokavalioon. Ei siis kannata säikähtää mikäli kesäkunto ei kuoriudukaan kahden viikon himo juoksentelun ja vesipaaston jälkeen. Kesäkuntoon kannattaakin suhtautua suhteellisen löysin rantein. Vaa’alla ei kannata ravata joka päivä, koska kukaan painonpudottaja ei kaipaa kehoon kortisolin kaappausta. Kerran viikossa vaa’alla hyppääminen riittää kertomaan kyllä mihin suuntaan olet menossa. Muutenkin vaakaan kannattaa suhtautua aika vitsillä. Rasva voi ihan hyvin palaa, vaikka paino ei laskisikaan. Peili kertoo sinulle huomattavasti enemmän kuin ihmispuntari. Kovaa treenaavalla on aina lihaksiin sidottuna paljon nestettä ja se on vain hyvä juttu!

Kesällä ei kannata stressata bikineistä vaan nauttia tuosta upeasta auringosta jota jurot sisulaiset pääsevät harvoin ihailemaan. Kesällä suosittelen harrastamaan enemmän autotonta elämää ja tietenkin välttelemään hieltä haisevia julkisia. Ulkoilma ja liikunta tekee mielelle nannaa ja samasta nannasta tykkää myös vyötärönympärys. Grilliin ei ole aina pakko laittaa pekonia, vaan esimerkiksi kokonaisena folion sisässä yrttien kanssa grillatut kalat ovat taivaallisen hyviä. Elämästä pitää muistaa myös nauttia ja etenkin kesällä!