Kolmekymppisenä elämäni kunnossa

Kaksikymppisenä nuorena naisena olisinkin kuvaillut fyysistä olomuotoani adjektiivilla laiha. Nyt en missään nimessä käyttäisi tuota samaa kuvausta. Mikäli nyt joku sanoisi minulle, että oletpa sinä laiha. Kokisin tämän jopa hivenen loukkaavaksi. Lähes kolmekymppisenä tuo itsestäni käyttämä adjektiivi olisi mieluiten kunnossa ja ehkä sitten vasta nelikymppisenä se tulee olemaan tikissä 😀

Pyöreät eli kolmekymppiset ovat minulla edessäni vasta ensi vuonna, mutta silti ne ovat käytännössä jo aivan kulman takana. 😀 Rasvaprosenttini on tällä hetkellä varmastikin lähempänä tuota samaa kolmeakymmentä, mutta se ei olekaan tämän nyt käyttämäni kuvauksen “kunnossa” mittari. Tällä hetkellä elän elämää jossa en ole väsynyt. Alkuvuodesta sairastin kaikki mahdolliset virukset ja bakteerit, jotka luonnollisesti laskivat tassujen vauhtia. Ehdin jo ajatella – Tuleeko tästä enää ikinä yhtään mitään? 

Esimerkiksi tällä viikolla olen huomannut, että tuleepa hyvinkin. Olen nyt kesälomalla optikon töistä, mutta mitäpä muutakaan nuori ihminen tekisi kesälomallaan kuin olisi töissä 😀 Sähköjäniksenä jatkan siis opiskeluajoilta jäänyttä perinnettä, eli työskentelen tarjoilija osittain optikkoliikkeestä liikenevillä vapailla. Tällä viikolla pyöräilen työmatkoja noin 200 km ja kannan lautasia rapiat 40 tuntia. Kaiken tämän fyysisyyttä kysyvän pusertamisen lisäksi teen vielä kuusi kuntosalitreeniä. Mikä parasta, teen kaiken tämän ihan mielissäni ja ihan vain siksi että jaksan.

Omia viikon menoa kerratessa tulee sellainen fiilis, että hitsi mä oon nyt hyvässä fyysisessä kunnossa.

Linda_Paldanius_fyysinen_kunto

Kolmekymppisenä olen kuntosalilla vahvempi kuin koskaan ja aerobinen kuntoni ei ole koskaan ollut yhtä kestävä.

Kaiken tämän itseni hehkutuksen ohella on pakko muistuttaa, että paino ei todellakaan kerro mitään fyysisestä saatikka sitten psyykkisestä kunnosta. Tämä postauksen tarkoituksena ei todellakaan ole olla mikään Paldaniuksen keltaisen nesteen nuuhkiminen. Tällä itsekehulla haluan muistuttaa kaikkia, että itsestään pitää muistaa olla ylpeä. Ei kannata aina miettiä – Missä sinun pitäisi vielä kehittyä? Välillä kannattaa pysähtyä ihan suoraan sanottuna kehumaan itseään ja onnitella itseään kaikesta siitä mitä on saavuttanut. Jokainen meistä on tehnyt paljon sellaisia asioita joista pitäisi muistaa olla useammin ylpeä.

Omistetaan tämä viikonloppu ylpeydelle!

Mistä sinä olet tällä hetkellä ylpeä?

Mitenkäs Paldaniuksen treenit kulkee?

En ole pitkään aikaan valottanut treenejäni. Kevään sairasteluputki alkaa olemaan tällä erää ohi ja huomasinkin toissapäivänä, että voin nauraa taas normaalisti. Viimeiset kolme kuukautta olen pystynyt lähinnä hihittelemään, koska syvältä sisimmästäni kumpuava räkänauruni on aiheuttanut lähinnä valtavan yskänpuuskan. Nyt räkänauruni on takaisin ja hymy on aika herkässä. Hymy on myös herkässä kesän parhaan ostokseni myötä, jotka ovat pyöräilyshortsit. Nuo vaippahousut ovat kyllä mahtavat. En tiedä miten voisin hehkuttaa noita aikuisten vaippoja tarpeeksi (joihin ei muuten sitten kannata ulostaa). Ne vaan on yksinkertaisesti SUPER MAHTAVAT!

Olen polkenut menemään polkupyörälläni nyt viimeiset neljä viikkoa. Ensimmäisen viikon aloitin varovasti ja pyöräilin noin 60 kilometriä. Homma onnistui sen verran hyvin, että olen nyt kuluneet kolme viikkoa sinkuttanut menemään noin 120 kilometriä per viikko. Viikottaiset kilometrimäärät saattavat kuulostaa ehkä korkeilta, mutta oikeasti maantiepyörällä polkeminen on aika kevyttä. Voin helposti istua loivassa alamäessä pyörän satulassa kilometrin pituisen matkan ilman yhtään polkaisua. Lisäksi pyörällä töihin polkemalla olen melkein nopeammin perillä kuin bussilla. Pyöräilyn ansiosta treenit ovat myös kuntosalin puolella saaneet aivan uutta paljon kaivattua buustia.

Linda_Paldanius_treeni

Linda_Paldanius_laihduttaminen

Olen treenannut salilla nyt seitsemän vuotta joista kuusi tavoitteellisesti. Tuossa ajassa olen oppinut, että rasva kertyy kroppaani naiselle edullisiin paikkoihin 😀 Itselleni on myös salilla viettämieni treenivuosieni myötä muodostunut käsitys siitä millaisella elopainolla treenit eivät enää kulje, eli kun bulkki menee “yli”. Tässäkin mielessä en tule enää koskaan vetämään offia, jossa ei ole yhtään aerobista. Treeneistä ei yksinkertaisesti tule mitään kun hengästyy jo käsipainoja katsellessa. Olen 162 senttimetriä lyhyt ja vuonna 2015, jolloin olin SM 2, offin korkein paino oikein hyvänä bulkkiaamuna oli plus 64 kg. Se oli kieltämättä liikaa. Siinä painossa ei jaksanut enää tehdä oikein mitään. Ruoka maistui. Tuohon painoon sitä sai syödä ja PALJON, joka sanomattakin arvatennn sisälsi PALJON myös p*****. Tosin vaikea sanoa miten paljon tuo p**** nosti painoani, koska minulla ei ole mitään halua kyseisen tavaran ravintosisällöstä. :DDDD

Jostain syystä ihmiset rakastavat kysellä minulta painoani. Tämä on aina yhtä loukkaavaa ja en aio paljastaa sitä nytkään. Sen verran voin paljastaa, että paino on tippunut työmatkapyöräilyn myötä puoli kiloa joka viikko. En ole dieetillä, vaan yritän lähinnä treenata kovempaa ja laadukkaammin. Tähän kovempaan treenaamiseen tarvitsin siis muutaman kilon pudotusta, koska hengästyin aivan liian helposti. Toki tämän kevään sairastelu oli omiaan pilaamaan treenitehoja.

Painoa kannattaa tosiaan seurata vähän viikko tasolla kun painonpudostus kolkuttaa jossain päin aivojasi. Puoli kiloa per viikko on ihan hyvä tahti normaalipainoiselle ihmiselle. Itse olen lähinnä seurannut painoa sen takia, ettei tule hölmöiltyä. Silloin itseään ei pysty huijaamaan esimerkiksi syömällä aivan liian vähän. Ajattelin ottaa vielä max. pari kiloa pois ja sitten taas nostella pikkuhiljaa kaloreita. Nyt olisi kuitenkin kaikista ihaninta pysyä vain terveenä ja pystyä treenaamaan ihan normaalisti. Nyt ainakin kulkee ja fiilis on kieltämättä korkealla! <3

Linda_Paldanius_kuntosalitreeni

Todisteena kunnon kohentumisesta voitte kuvista huomata, että pystyn olemaan punnerrusasennossa monen kuvan verran 😀