Mitenkäs Paldaniuksen treenit kulkee?

En ole pitkään aikaan valottanut treenejäni. Kevään sairasteluputki alkaa olemaan tällä erää ohi ja huomasinkin toissapäivänä, että voin nauraa taas normaalisti. Viimeiset kolme kuukautta olen pystynyt lähinnä hihittelemään, koska syvältä sisimmästäni kumpuava räkänauruni on aiheuttanut lähinnä valtavan yskänpuuskan. Nyt räkänauruni on takaisin ja hymy on aika herkässä. Hymy on myös herkässä kesän parhaan ostokseni myötä, jotka ovat pyöräilyshortsit. Nuo vaippahousut ovat kyllä mahtavat. En tiedä miten voisin hehkuttaa noita aikuisten vaippoja tarpeeksi (joihin ei muuten sitten kannata ulostaa). Ne vaan on yksinkertaisesti SUPER MAHTAVAT!

Olen polkenut menemään polkupyörälläni nyt viimeiset neljä viikkoa. Ensimmäisen viikon aloitin varovasti ja pyöräilin noin 60 kilometriä. Homma onnistui sen verran hyvin, että olen nyt kuluneet kolme viikkoa sinkuttanut menemään noin 120 kilometriä per viikko. Viikottaiset kilometrimäärät saattavat kuulostaa ehkä korkeilta, mutta oikeasti maantiepyörällä polkeminen on aika kevyttä. Voin helposti istua loivassa alamäessä pyörän satulassa kilometrin pituisen matkan ilman yhtään polkaisua. Lisäksi pyörällä töihin polkemalla olen melkein nopeammin perillä kuin bussilla. Pyöräilyn ansiosta treenit ovat myös kuntosalin puolella saaneet aivan uutta paljon kaivattua buustia.

Linda_Paldanius_treeni

Linda_Paldanius_laihduttaminen

Olen treenannut salilla nyt seitsemän vuotta joista kuusi tavoitteellisesti. Tuossa ajassa olen oppinut, että rasva kertyy kroppaani naiselle edullisiin paikkoihin 😀 Itselleni on myös salilla viettämieni treenivuosieni myötä muodostunut käsitys siitä millaisella elopainolla treenit eivät enää kulje, eli kun bulkki menee “yli”. Tässäkin mielessä en tule enää koskaan vetämään offia, jossa ei ole yhtään aerobista. Treeneistä ei yksinkertaisesti tule mitään kun hengästyy jo käsipainoja katsellessa. Olen 162 senttimetriä lyhyt ja vuonna 2015, jolloin olin SM 2, offin korkein paino oikein hyvänä bulkkiaamuna oli plus 64 kg. Se oli kieltämättä liikaa. Siinä painossa ei jaksanut enää tehdä oikein mitään. Ruoka maistui. Tuohon painoon sitä sai syödä ja PALJON, joka sanomattakin arvatennn sisälsi PALJON myös p*****. Tosin vaikea sanoa miten paljon tuo p**** nosti painoani, koska minulla ei ole mitään halua kyseisen tavaran ravintosisällöstä. :DDDD

Jostain syystä ihmiset rakastavat kysellä minulta painoani. Tämä on aina yhtä loukkaavaa ja en aio paljastaa sitä nytkään. Sen verran voin paljastaa, että paino on tippunut työmatkapyöräilyn myötä puoli kiloa joka viikko. En ole dieetillä, vaan yritän lähinnä treenata kovempaa ja laadukkaammin. Tähän kovempaan treenaamiseen tarvitsin siis muutaman kilon pudotusta, koska hengästyin aivan liian helposti. Toki tämän kevään sairastelu oli omiaan pilaamaan treenitehoja.

Painoa kannattaa tosiaan seurata vähän viikko tasolla kun painonpudostus kolkuttaa jossain päin aivojasi. Puoli kiloa per viikko on ihan hyvä tahti normaalipainoiselle ihmiselle. Itse olen lähinnä seurannut painoa sen takia, ettei tule hölmöiltyä. Silloin itseään ei pysty huijaamaan esimerkiksi syömällä aivan liian vähän. Ajattelin ottaa vielä max. pari kiloa pois ja sitten taas nostella pikkuhiljaa kaloreita. Nyt olisi kuitenkin kaikista ihaninta pysyä vain terveenä ja pystyä treenaamaan ihan normaalisti. Nyt ainakin kulkee ja fiilis on kieltämättä korkealla! <3

Linda_Paldanius_kuntosalitreeni

Todisteena kunnon kohentumisesta voitte kuvista huomata, että pystyn olemaan punnerrusasennossa monen kuvan verran 😀

Itsekehu haisee vai haiseeko sittenkään?

Jokainen meistä määrittelee kauniin ihmisen omalla tavallaan. Minulle kaunis ihminen on itsevarma yksilö, joka ei turhasta märise. Jatkuva valittaminen ja voivottelu tekee ihmisestä kamalan ruman. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että mikäli joku asia harmittaa sinua päivästä toiseen: ”Kannattaa miettiä mitä voisit tehdä korjataksesi asian?”. Mikäli harmitusta aiheuttava asia on sellainen jolle et ns. voi itse tehdä mitään, kannattaa sentään muuttaa omaa suhtautumista tuohon suupieliä alaspäin vetävään asiaan. Monesti nämä muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä ja toisinaan näihin muutoksiin menee jopa vuosia.

Itselleni oman aikuisikäni isoin harmaa hius juurtui päähäni vuonna 2011. Tuona vuonna sain elämääni niin paljon vastuuta, jota en ollut vielä valmis ottamaan. Koen, että vasta viime vuosina olen hyväksynyt sen, että omilla teoilla ei välttämättä ole mitään merkitystä oman elämän kulkuun. Vuonna 2011 alkunsa saanut lumipallo on vierinyt mukanani tähän päivään asti ja sen sulamista minun ei tarvitse odottaaa vielä pitkään aikaan. Tuo lumipallo oli myös yksi syy siihen, miksi itken Muodonmuutoksia -dokumentin koemeikki kohtauksessa. Siinä kohtaa ystävien mieshuolet tuntuivat taas ihan vitseltä, koska sinä päivänä oli taas tapahtunut niin rankkoja asioita joita ei haluaisi kenenkään joutuvan kokemaan. Tämä lumipallo on läheisilleni valitettavan tuttu ja sen sisältöä en tule koskaan avaamaan julkisesti.

Linda_Paldanius_itsevarmuus

Olen kokenut useamman vuoden ajan tuon lumipallon olevan oman elämäni pakkopaita, mutta nykyisin rakentelen siitä mielelläni vaikka iloisia lumiukkoja. En missään nimessä usko, että olisin hyväksynyt tai tottunut vuosien varrella lumipalloon. Koen edelleenkin että elämä osaa olla toisinaan todella epäreilu, mutta omaa ajatusmaailmaa muuttamalla monet raskaat haasteet kokevat sen tarvittavan kevennyksen.

Elämään ei suinkaan tarvita mitään dramaattista kokemusta, jotta turhasta märisemistä pääsisi eroon. Itsevarmuuskaan ei kaappaa mieltäsi täydellisellä ulkonäöllä. Syy siihen miksi olen itse usein todella hyvällä tuulella ja miksi pidän itseäni ihan johtavana muija on kehuminen. Kehun itseäni joka päivä ja omassa lähipiirissäni ei kehuja säästellä. Kehut ovat siinä mielessä ihania, että ne eivät maksa mitään!

Linda_Paldanius_henkinenhyvinvointi

Miten itseään voi kehua joka päivä?

Virheiden ja epäonnistumisten sijaan kannattaa illalla ennen nukkumaan menoa miettiä omassa mielessä kolme asiaa joissa sinä päivänä olet onnistunut. Näin uni tulee yöllä paremmin silmään ja seuraavana aamuna sinulla ei ole ensimmäisenä mielessäsi eilisen päivän epäonnistumiset. Listattavat onnistumiset voivat olla aivan vähäpätöisiä, kuten pyykkien peseminen tai varpaiden lakkaus. Ei ole sinällään väliä minkä “arvoisia” nämä onnistumiset ovat. Tärkeintä on kehua on vain itseään eikä aina vain moittia. Pienellä kehaisulla pelastat myös niin tuttujen kuin tuntemattomienkin päivän.

Tällä viikolla toivon, että jokainen lukijani laittaa haisemaan, kehun muodossa!