Minun elämäni Zlatan on äitini

Zlatan on pitkään ollut joka tuutissa ja minua oikein hävettänyt, että en oikeasti ole tiennyt tästä kaverista yhtään mitään 😀 Olen pelannut lapsena jalkapalloa yhteensä kuusi vuotta ja silloin omat idolit rajoittuivat Ronaldoon.

Jalkapallo oli itselleni ehdottomasti joukkuelaji. Itse asiassa meidän Klubi-36 (-88) joukkue oli aika kova ja minä sen joukkueen yksi huonoimmista pelaajista 😀 Ehkä juuri siksi jalkapallo oli minulle joukkuelaji. Olisin varmasti ollut enemmän yksilö, mikäli olisin osannut pelata 😀

Zlatanin elämänkerrasta huokuu hyvin eri meininki. Kirjassa korostetaan hyvin paljon yksilösuorituksia. Kai se vaan on niin eri asia kun harrastuksesta tulee ammatti. Olen usein miettinyt että huippu-urheilijan on pakko itsekäs. Itsekkyys näkyy siis myös joukkuelajeissa. Ihan uutena ajatuksena tajusin, että pelaajilla on hirveitä paineita saada uusi sopimus seuraavalle kaudelle. Tavallaan joukkuetoverit ovat kilpakumppaneita, joita vastaan tapellaan sopimusten brutaalissa maailmassa. Ei ole elämä helppoa vaikka olisitkin yksi maailman parhaiten palkatuista jalkapalloilijoista. Ei riitä se että olet onnistunut saaman hyvän sopimuksen juuri kyseiselle kaudelle, vaan koko ajan pitää näyttää että on ansainnut paikkansa. Ja tietysti lehdistö on vielä omiaan tähän päälle kirjoittelemaan mm. yksityiselämästä.

Zlatanilla elämään ei ole annettu hääppöisiä lähtökohtia. Hänellä on ollut todella kova lapsuus ja sieltä kai se näyttämisen halu pursuaakin. Hän ei ole todellakaan saanut mitään ilmaiseksi ja kukaan ei tukenut.

Itse olen todella kiitollinen äidilleni, että hän patisti minua ja sisartani erilaisiin harrastuksiin. Ei todellakaan aina ollut itsestäänselvyys, että kaikille esimerkiksi pelireissuille voitiin lähteä. Meitä maksettavia oli kuitenkin aina se kaksi kappaletta ja yksinhuoltajalla raha on usein aika tiukassa. Äiti raatoi oman päivätyönsä lisäksi miljoonissa eri talkoissa ja oli aina tukemassa myös seuran toimintaa. Äiti taisikin olla useamman vuoden seuran tilintarkastaja ja ompeli hän myös talkoiden lomassa seuran tilojen verhot. Kunnon super mama! Tämä super mama onnistui jopa siinä missä moni ei onnistu, eli synnyttämään kaksoset (vaikka kärsikin pitkään lapsettomuudesta isäni kanssa) ihan luonnollisin keinoin 😀

DSC02213

Äiti on minun elämäni Zlatan. Äiti ei ole koskaan saanut mitään myöskään ilmaiseksi ja kaikkien saavutustensa eteen hän on tehty kovasti töitä. Hänen lähtökohtansa elämään ovat olleet kovat ja ehkä näiden kovien kokemusten ansiosta äiti on onnistunut kasvattaja huippuarvosanoin. Äidin ehkä paras elämänohje on ollut meille kaksosille muiden auttaminen. Olemme Lauran kanssa jakaneet aina kaiken. Jo lapsen syötiin aina samasta jogurttipurkista ja aikuisena molemmille on itsestäänselvyys, että kaveria ei jätetä. oli sitten kyse läheisestä tai ihan tuntemattomasta.

Äitienpäivä perinteemme on vähän erilainen kuin monella muulla perheillä. Meillä on aikui-iällä ollut tapana, että jompikumpi meistä tytöistä tekee töitä äidin kanssa äitienpäivän. Äitini työskentelee ravintolassa ja myös tänä vuonna hänellä on työpäivä. Laura on omassa työssään, joten tänä vuonna on minun vuoro olla töissä äidin kanssa. On ihan super hauskaa kun osa ravintolan asiakkaista voivottelee äitienpäivän juhlalounaalla sitä kuinka esimerkiksi minä joudun olemaan töissä, enkä saa olla juhlistamassa äitiäni. Huvittaa aina ihan sikana huikata: “Äiti, tule tänne!” “Ihanaa äitienpäivää rakas äiti!!!!!!”

Mikäli haluat kuulla ja nähdä lisää mm. meidän äitienpäivä menoa, lisää minut Snapchatissä: Lindapaldanius