#vanha

Linda_Paldanius_elämä

Jostain syystä olen tänä vuonna havainnut olevani askeleen lähempänä aikuisen ihmisen tylsyyttä. Jotenkin minusta tuntuu yllättävän usein siltä, että olen kävelevä pieru joka pöyristyy päivittäin erinäisistä asioista. Kaiketi tätä päivittäistä pöyristymistäni voi kutsua ikäkriisiksi. Toivoisinkin nyt kovasti lukijoiltani hiukan vertaistukea. Onko joku muukin niin toinen jalka haudassa, että kokee omassa vanhuudessaan pöyristyttäväksi listaamani vääryydet?

 

Snapchat

Tiedän olevani jo lähtökohtaisesti aivan liian vanha kyseiseen foorumiin. Olemassaoloni siellä johtuu kenties siitä, että olen jonkin sortin pedofiili tai siitä, että olen savolainen. Toivon sydämeni pohjasta syyn olevan jälkimmäinen 😀 Tykkään oikeasti puhua ihan hulluna ja aina ei ole keskustelukumppania tarjolla, joten sen sijaan on hauskaa höpöttää omalle puhelimelle. Parasta Snapchatissa on ehdottomasti se, että se on loistava kuuntelija. Kukaan ei pysty keskeyttämään höpöttelyäsi, vaan voit itse päättää milloin haluat lukea “vastaukset” aivopieruusi. MUTTA, koska olen niin vanha, koen äärimmäisen loukkaavaksi näyttökuvien ottamisen. En yksinkertaisesti voi ymmärtää mitä jengi tekee kuvilla, joissa esiinnyn puhuvanapäänä. Ainakin itse olen ihan raivona, kun puhelimeni muisti on jatkuvasti täynnä kaikkea shaibaa; ihan viimeisenä ajatuksena rupeaisin napsimaan näyttökuvia tuntemattomista ihmisistä. Jollain asteella voin vielä ymmärtää tissit ja jonkun kivan rojun kuvaamisen, mutta puhuvapää – ei siinä vaan ole mitään jiitä, eli järkeä.

 

Kirjoittaminen

Jiistä voidaan hypätä kirjoitusasuihin joita vanha ei vain tajua. Minulla ei suinkaan oman massiivisen lukihäiriöni kanssa ole varaa sanoa yhtään poikkipuolista sanaa kenenkään kirjoitusasusta, mutta koska olen vanha, sanon silti. Vanhan näkökulmasta esimerkiksi sana ON itsessään jo niin lyhyt, että sitä ei tarvitse enää lyhentää O:ksi. Englanniksi viestitellessä tämä lyhenteiden käyttö on myös ihan yhtä raivostuttavaa, ellei vielä raivostuttavampaa. Milloin YOU sanasta on tullut niin työläs kirjoittaa, että se on pakko lyhentää U:ksi. Jengillä on ihan pakko olla joko järkyttävä kiire tai sitten he ovat käyneet jonkin krypto -elämänkoulun jonka itse olen onnistunut ohittamaan. Muutenkin etenkin englanniksi viestittely on jo itsessään vaikeampaa kuin omalla äidinkielellä kirjoittaminen, joten – miksi ihmeessä siitä on pakko tehdä ihan mahdotonta? Esimerkiksi BF ei luonnollisestikaan ole boyfriend tai best friend, vaan Battlefield 😀 Ja tässä kohtaa jokainen voi miettiä – miksi ihmeessä keskustelen englanninkielisillä lyhenteillä tietokonepeleistä 😀

 

Oman tietämyksen kyseenalaistaminen

Teini-ikäisenä olin usein suorastaan aivan nolona siitä kuinka tyhmä äiti osasikaan olla. Nyt minua ei enää nolota tai naurata äidin tyhmyys yhtään. Minusta itsestäni on tullut jopa vielä vähän tyhmempi kuin omasta äidistäni. Nykyisin homma menee niin, että mikäli en tiedä jotain, äiti todennäköisesti tietää. Vielä muutama vuosi takaperin olin äärimmäisen harvoin väärässä, mutta nyt olen sitä joka ikinen päivä. Olen kirjaimellisesti menettänyt nuoruuden röyhkeyteni. Olen edelleenkin kyllä röyhkeä, mutta en enää tyhmän röyhkeä.

 

Pukeutuminen

Olen pyöräillyt liian monesti Iisalmen Juhani Ahon yläasteelle alaselkä paljaana kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Tämä alaselän kylmyydestä kirkkaan punaisena hohkava paljas iho ei ole ainoa asia joka on jättänyt traumoja pukeutumiseen. Noina kolmenkymmenen pakkasasteen päivinä paljaan alaselän yläpuolen “lämmittämisestä” huolehti ohuempaakin ohuempi vaaleanpunainen Mic Mac:n ”toppa”takki. Käsineet laitettiin käteen lähinnä vain siitä syystä, että hypotermia ei olisi edennyt niin pitkälle, ettei pyörän tangosta pystyisi enää pitämään kiinni. Nykyisin pitäisin lähinnä vitsinä ehdotusta, jossa minun pitäisi lähteä ulos edes hitusen viileällä säällä ilman käsineitä. Pyöräilyshortsitkin puen enemmän kuin mielelläni jalkaani pitkille ajomatkoille, koska en missään nimessä aio kulkea jalkoväli kipeänä vain sen takia että nuo vaippahousut ovat ylinolot.

Ihanaa viikonloppua kaikille muille vanhoille – ja kaikille nuorille tiedoksi, että ennen kaikki oli paremmin 😀

lindapaldanius

5 vastausta artikkeliin “#vanha”

  1. Minulla (olen mies) oli samanlaisia tuntemuksia kun olin 40+. Muistan vielä aiempaa kun työpaikan kahvipöydässä olin juuri täyttänyt 30 ja elämä oli todellakin edessä. No, nyt olen kohta 50 ja aika meni kuin siivillä. Mitään perinteistä ”perhe + omakotitalo + koira + 2 autoa” ei tapahtunut. Älä vielä suotta julista olevasi vanha.

  2. Vertaistukea en valitettavasti voi antaa mutta halusin kertoa, että vaikka oletkin ehkä hieman vanhempi kuin snapchatin käyttäjät keskimäärin, olet silti kaikkein viihdyttävin!! Älä siis lopeta snäppäämistä, tai päivittäinen sarkasmiannokseni on uhattuna 😀

  3. Olen jostain lukenut että mitä enemmän puhuu aikuisuudestaan sitä vähemmän aikuinen on, ja koska joka toinen postauksesi käsittelee aihetta ”mitä on olla aikuinen” niin lienet oikeasti 4- vuotias! Joten ei huolta. Noin muutoin 30- kriisi menettelee, koska siinä on kyse lähinnä siitä että ”oonx mä oikeesti identiteetiltäni kosmetologi vai pitäskö opiskella opettajaksi” mutta kaikki sitä seuraavat ikäkriisit on perseestä koska ne on enemmänkin osastoa ”voi ei, vanhempani kuolevat kohta, minäkin kuolen kohta”, ”voi ei, vanhempani kuolivat, minäkin kuolen kohta”, ”voi ei, minulle annettiin vuosi elinaikaa”…

    • Joo… En ole helpotukseni ruvennut pohtimaan vielä omaa kuolemaani, vaan lähinnä olen pohtinut uuden elämän synnyttämistä. Joten ilmeisesti olen vielä kuvauksesi 4-vuotias. Mikä on ihan kiva!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 27
Tykkää jutusta