Kolmekymppisenä elämäni kunnossa

Kaksikymppisenä nuorena naisena olisinkin kuvaillut fyysistä olomuotoani adjektiivilla laiha. Nyt en missään nimessä käyttäisi tuota samaa kuvausta. Mikäli nyt joku sanoisi minulle, että oletpa sinä laiha. Kokisin tämän jopa hivenen loukkaavaksi. Lähes kolmekymppisenä tuo itsestäni käyttämä adjektiivi olisi mieluiten kunnossa ja ehkä sitten vasta nelikymppisenä se tulee olemaan tikissä 😀

Pyöreät eli kolmekymppiset ovat minulla edessäni vasta ensi vuonna, mutta silti ne ovat käytännössä jo aivan kulman takana. 😀 Rasvaprosenttini on tällä hetkellä varmastikin lähempänä tuota samaa kolmeakymmentä, mutta se ei olekaan tämän nyt käyttämäni kuvauksen “kunnossa” mittari. Tällä hetkellä elän elämää jossa en ole väsynyt. Alkuvuodesta sairastin kaikki mahdolliset virukset ja bakteerit, jotka luonnollisesti laskivat tassujen vauhtia. Ehdin jo ajatella – Tuleeko tästä enää ikinä yhtään mitään? 

Esimerkiksi tällä viikolla olen huomannut, että tuleepa hyvinkin. Olen nyt kesälomalla optikon töistä, mutta mitäpä muutakaan nuori ihminen tekisi kesälomallaan kuin olisi töissä 😀 Sähköjäniksenä jatkan siis opiskeluajoilta jäänyttä perinnettä, eli työskentelen tarjoilija osittain optikkoliikkeestä liikenevillä vapailla. Tällä viikolla pyöräilen työmatkoja noin 200 km ja kannan lautasia rapiat 40 tuntia. Kaiken tämän fyysisyyttä kysyvän pusertamisen lisäksi teen vielä kuusi kuntosalitreeniä. Mikä parasta, teen kaiken tämän ihan mielissäni ja ihan vain siksi että jaksan.

Omia viikon menoa kerratessa tulee sellainen fiilis, että hitsi mä oon nyt hyvässä fyysisessä kunnossa.

Linda_Paldanius_fyysinen_kunto

Kolmekymppisenä olen kuntosalilla vahvempi kuin koskaan ja aerobinen kuntoni ei ole koskaan ollut yhtä kestävä.

Kaiken tämän itseni hehkutuksen ohella on pakko muistuttaa, että paino ei todellakaan kerro mitään fyysisestä saatikka sitten psyykkisestä kunnosta. Tämä postauksen tarkoituksena ei todellakaan ole olla mikään Paldaniuksen keltaisen nesteen nuuhkiminen. Tällä itsekehulla haluan muistuttaa kaikkia, että itsestään pitää muistaa olla ylpeä. Ei kannata aina miettiä – Missä sinun pitäisi vielä kehittyä? Välillä kannattaa pysähtyä ihan suoraan sanottuna kehumaan itseään ja onnitella itseään kaikesta siitä mitä on saavuttanut. Jokainen meistä on tehnyt paljon sellaisia asioita joista pitäisi muistaa olla useammin ylpeä.

Omistetaan tämä viikonloppu ylpeydelle!

Mistä sinä olet tällä hetkellä ylpeä?