Piiri pieni pyörii

Elämä on usein pienempää kuin uskommekaan. Otetaanpa ensimmäiseksi esimerkiksi vaikkapa vastoinkäymiset. Usein mieltä painavat murheet ovat onneksemme yllättävän pieniä. Lohdullista on se, että näistä pienistä murheista voimme hankkiutua kätevästi eroon muun muassa oksentamalla ne pikkumaisuuden nimissä internetin keskustelupalstoille, jolta me kaikki muut pikkumaiset somerotat voimme sitten ihan yhtä kätevästi niillä herkutella. Viime viikolla herkuttelin juuri vastaavan pikkumaisuuden nimissä ihan rottana, kun lueskelin Lidlin kopio-Koskenlaskija-sulatejuusto -dilemmaa. Kyseinen dilemma kirvoitti ihmisiä yllättävän rehevään mielipiteiden vaihtoon tämän järkyttävän ”ison” epäkohdan nimissä. Itselleni tuli ihan yllätyksenä se, että ihmisiltä edes löytyy kyseiseen asiaan mielipide tai että tämä kyseinen mielipide koetaan niin tärkeäksi, että se halutaan jakaa. Joka tapauksessa keskustelussa kävi esille muun muassa, että Lidl kopio versio Koskenlaskija -sulatejuustosta oli kaikkien mielestä kuraa, mutta hinnaltaan edullista. Aito Koskenlaskija puolestaan todettiin ainoaksi oikeaksi, mutta ilmeisesti Valion ja Lidlin sopimus asiat harmittivat Koskenlaskija -sulatejuuston suurkuluttajien yllättävän suurta kuluttajajoukkiota.

Linda_Paldanius_hyvinvointi

Pieni esimerkki numero kaksi voidaan puida persjalkaisuuden kustannuksella. Pikkumaisuus näkyy suomalaisissa hyvin myös fyysisessä olemuksessamme. Valtaosa etenkin suomalaisista naisista ja yllättävän monesta miehestä ei ole montaa senttiä pygmin keskipituuden määritelmän yli. Itse olen todella hyvä tyyppiesimerkki suomalaisten naisten pienuudesta. Onhan se vähän hassua, että lähemmän kolmekymppinen nainen voi ostaa kenkiä lasten osastolta.

Kaiken tämän pienen pohdinnan taustalla on heinäkuun alussa tapahtunut muuttoni Kallioon. Kalliossa kotini on niin pieni, että veikkaan monen ulkokoiran nauttivan suuremmasta piha-aitauksesta kuin minä omassa uudessa luukussani. Kyseinen asunto on kuitenkin kaikessa pienuudessaan osoittautunut ilmeisesti yllättävän hellyttäväksi. Voin rehellisesti sanoa, että yhdessäkään aikaisemman kodissani ei ole ollut samanlaista tunkua kuin nykyisessä asunnossani. Tähän tunkuun ei todistettavasti vaikuta sijainti, koska olen asunut samalla kadunpätkällä jo kaksi kertaa aikaisemmin. Toisaalta taas adjektiivina sana pieni viestii turvallisuutta, joten ehkä pikku komeroni Kalliossa houkuttaa turvallisuudellaan Helsingin mukulakiville eksyneitä ystäviäni.

Sana pieni sopii myös hyvin monien ongelmieni, fyysisen olemukseni ja kotini lisäksi myös hyvin ystäviini. Koen usein, etenkin kuntosalilla ja toisinaan myös kaupungilla liikkuessani, että liikkumiseni olisi sujuvampaa, mikäli kulkisin koko ajan toinen lapanen ilmassa. Välillä eteen tulee sellaisia päiviä, että itsekin ihmettelen mistä ihmeestä tunnen nämä kaikki lapanen ojossa vastaan hiihtelevät ihmiset. Toisaalta taas kun mietin tarkemmin keiden kanssa vietän oikeasti vapaa-aikaani, huomaan suurimman osan näistä ihmisistä olleen osa elämääni siitä asti, kun vielä kakkasin vaippaan. Hyvänä esimerkkinä tästä elämän pienuudesta ihmissuhteiden osalta voi ottaa vaikkapa viime viikonlopun. Vietin todella hauskan kesäisen viikonlopun Helsingistä nautiskellen yhdessä kuuden ihanan kotikaupunkini Iisalmen kasikasin kanssa. Näin ne pienit piirit vaan pyörii.

 

lindapaldanius

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 3
Tykkää jutusta