5 faktaa minusta

Linda_Paldanius_faktoja_minusta

Perjantain mukanaan tuoma levoton mielentilani kirvoitti minua paljastamaan muutaman hyvin epämääräisen faktan itsestäni. Tiedän olevani aika erikoinen persoona, mutta ihan mielenkiinnosta olisi ihanaa kuulla, mikäli lukijoista löytyy yhtään näihin levottomiin faktoihin samaistujaa.

1.En tykkää mansikoista

Tiedän, että tulen saamaan paljon vihaa tästä paljastuksesta. Puolustuksekseni voin todeta heti alkuun, että inhoni koskee vain kokonaisia mansikoita. Kaikki mansikanmakuiset ja -tuoksuiset tuotteet ovat kyllä mieleeni. Mansikkapuistatukseni kanssa saattaa olla jotakin tekemistä sen faktan kanssa, että jostain syystä minulle nousee aina kuume kun mussutan näitä punaisia lössyköitä. Lisäksi en voi sietää mansikan pinnassa olevia mini -siemeniä, jotka suorastaan vihlovat hampaita marjaa pureskellessa. Kolmanneksi mansikoista sormiin tarttuva punainen väri ei missään nimessä lisää näiden mollukoiden himoa.

2.Säilöntäaineallergia

Tämä allergia on sarjassamme niitä allergioita, jotka olen aivan itse omassa pienessä päässäni diagnosoinut itselleni. Esimerkiksi purkkiananasten neste on sellaista myrkkyä jota en missään nimessä nauti. Mikäli kulautan huiviini kyseisen säilönainenestepommin, turpoaa kieleni järjettömiin mittasuhteisiin. Jostain syystä toinen tuote jossa “säilöntäaineallergiani” tulee hyvin esille ovat “tuoremehut”. Nämä allergista reaktiota kehossani aiheuttavat laatutuotteet joita kehdataan jostain syystä nimittää härskisti sellaisilla nimillä kuin omena- ja appelsiinituoremehu, ovat todellisuudessa maanneet pakastettuina jopa vuoden päivä “tuoreina” jossain päin maailmaa ennen kuin ne edes näkevät markettejen varastotiloja. Näistä litkuista saan jo suhteellisen pienestä hörpystä aivan armottoman ripulin. Näillä hassuilla oireillani on ihan pakko olla jokin yhteys johonkin säilöntäainemyrkkyyn, koska en todellakaan saa mitään epämääräisiä oireita oikeista kiinteistä omenoista, appelsiineista tai ananaksesta.

3.En ole koskaan omistanut televisiota

17 -vuotiaana muutettuani kotoa omilleni, en koskaan tullut hankkineeksi televisiota. Rakastan lukemista, joten luppoaikani käytän mielelläni kirjojen parissa.

4.Vasen korvani on kuuro

Elokuun kolmas päivä minulla on edessä jännät paikat kun, vihdosta viimein olen saanut varattua ajan kuulotutkimuksiin. Vasemman korvani alentuneesta kuulosta johtuen puhun usein liian kovaan ääneen, eli huutamalla. #kuulolaitettaodotellessa

5.Hain opiskelemaan optometriaa 7 kertaa

Osa lukijoistani on ehkä havainnut, että olen luonteeltani aika päättäväinen nainen. Teen usein aika mahdottomia päätöksiä ja valintoja, jotka toteutan vaikka aina se ei kuulostaisikaan kovin järkevältä. Yksi tällainen suhteellisen mahdoton päähänpistokseni oli aikoinaan ammatinvalintani. Vaikka olen työskennellyt koko aikuisikäni optikkoliikkeessä (noin 10 vuotta), ei tämä tarkoita sitä että optikon työ olisi ollut minulle itsestäänselvyys. Optometriaa, eli optikon ammattia voi opiskella Suomessa kahdessa eri koulussa ja nämä koulut sijaitsevan Oulussa ja Helsingissä. Oma koulumenestykseni ei ole aina ollut pelkkää nousukiitoa ja siksi esimerkiksi lukion papereissani ei todellakaan löydy yhtään laudaatturia. Koulumenestykseeni on vaikuttanut eniten varmasti rauhaton luonteeni ja paha lukihäiriö. Tästä johtuen olen siis optometrian opiskeluun päästäkseni joutunut käymään lukion lisäksi optiselle alalle suunnatun ammatillisen tutkinnon, jolla opiskelupaikka vihdoin seitsemännellä kerralla aukeni. Optometristiksi valmistuin vuonna 2015 hyvillä arvosanoilla.

Piiri pieni pyörii

Elämä on usein pienempää kuin uskommekaan. Otetaanpa ensimmäiseksi esimerkiksi vaikkapa vastoinkäymiset. Usein mieltä painavat murheet ovat onneksemme yllättävän pieniä. Lohdullista on se, että näistä pienistä murheista voimme hankkiutua kätevästi eroon muun muassa oksentamalla ne pikkumaisuuden nimissä internetin keskustelupalstoille, jolta me kaikki muut pikkumaiset somerotat voimme sitten ihan yhtä kätevästi niillä herkutella. Viime viikolla herkuttelin juuri vastaavan pikkumaisuuden nimissä ihan rottana, kun lueskelin Lidlin kopio-Koskenlaskija-sulatejuusto -dilemmaa. Kyseinen dilemma kirvoitti ihmisiä yllättävän rehevään mielipiteiden vaihtoon tämän järkyttävän ”ison” epäkohdan nimissä. Itselleni tuli ihan yllätyksenä se, että ihmisiltä edes löytyy kyseiseen asiaan mielipide tai että tämä kyseinen mielipide koetaan niin tärkeäksi, että se halutaan jakaa. Joka tapauksessa keskustelussa kävi esille muun muassa, että Lidl kopio versio Koskenlaskija -sulatejuustosta oli kaikkien mielestä kuraa, mutta hinnaltaan edullista. Aito Koskenlaskija puolestaan todettiin ainoaksi oikeaksi, mutta ilmeisesti Valion ja Lidlin sopimus asiat harmittivat Koskenlaskija -sulatejuuston suurkuluttajien yllättävän suurta kuluttajajoukkiota.

Linda_Paldanius_hyvinvointi

Pieni esimerkki numero kaksi voidaan puida persjalkaisuuden kustannuksella. Pikkumaisuus näkyy suomalaisissa hyvin myös fyysisessä olemuksessamme. Valtaosa etenkin suomalaisista naisista ja yllättävän monesta miehestä ei ole montaa senttiä pygmin keskipituuden määritelmän yli. Itse olen todella hyvä tyyppiesimerkki suomalaisten naisten pienuudesta. Onhan se vähän hassua, että lähemmän kolmekymppinen nainen voi ostaa kenkiä lasten osastolta.

Kaiken tämän pienen pohdinnan taustalla on heinäkuun alussa tapahtunut muuttoni Kallioon. Kalliossa kotini on niin pieni, että veikkaan monen ulkokoiran nauttivan suuremmasta piha-aitauksesta kuin minä omassa uudessa luukussani. Kyseinen asunto on kuitenkin kaikessa pienuudessaan osoittautunut ilmeisesti yllättävän hellyttäväksi. Voin rehellisesti sanoa, että yhdessäkään aikaisemman kodissani ei ole ollut samanlaista tunkua kuin nykyisessä asunnossani. Tähän tunkuun ei todistettavasti vaikuta sijainti, koska olen asunut samalla kadunpätkällä jo kaksi kertaa aikaisemmin. Toisaalta taas adjektiivina sana pieni viestii turvallisuutta, joten ehkä pikku komeroni Kalliossa houkuttaa turvallisuudellaan Helsingin mukulakiville eksyneitä ystäviäni.

Sana pieni sopii myös hyvin monien ongelmieni, fyysisen olemukseni ja kotini lisäksi myös hyvin ystäviini. Koen usein, etenkin kuntosalilla ja toisinaan myös kaupungilla liikkuessani, että liikkumiseni olisi sujuvampaa, mikäli kulkisin koko ajan toinen lapanen ilmassa. Välillä eteen tulee sellaisia päiviä, että itsekin ihmettelen mistä ihmeestä tunnen nämä kaikki lapanen ojossa vastaan hiihtelevät ihmiset. Toisaalta taas kun mietin tarkemmin keiden kanssa vietän oikeasti vapaa-aikaani, huomaan suurimman osan näistä ihmisistä olleen osa elämääni siitä asti, kun vielä kakkasin vaippaan. Hyvänä esimerkkinä tästä elämän pienuudesta ihmissuhteiden osalta voi ottaa vaikkapa viime viikonlopun. Vietin todella hauskan kesäisen viikonlopun Helsingistä nautiskellen yhdessä kuuden ihanan kotikaupunkini Iisalmen kasikasin kanssa. Näin ne pienit piirit vaan pyörii.