Itsekehu haisee vai haiseeko sittenkään?

Jokainen meistä määrittelee kauniin ihmisen omalla tavallaan. Minulle kaunis ihminen on itsevarma yksilö, joka ei turhasta märise. Jatkuva valittaminen ja voivottelu tekee ihmisestä kamalan ruman. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että mikäli joku asia harmittaa sinua päivästä toiseen: ”Kannattaa miettiä mitä voisit tehdä korjataksesi asian?”. Mikäli harmitusta aiheuttava asia on sellainen jolle et ns. voi itse tehdä mitään, kannattaa sentään muuttaa omaa suhtautumista tuohon suupieliä alaspäin vetävään asiaan. Monesti nämä muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä ja toisinaan näihin muutoksiin menee jopa vuosia.

Itselleni oman aikuisikäni isoin harmaa hius juurtui päähäni vuonna 2011. Tuona vuonna sain elämääni niin paljon vastuuta, jota en ollut vielä valmis ottamaan. Koen, että vasta viime vuosina olen hyväksynyt sen, että omilla teoilla ei välttämättä ole mitään merkitystä oman elämän kulkuun. Vuonna 2011 alkunsa saanut lumipallo on vierinyt mukanani tähän päivään asti ja sen sulamista minun ei tarvitse odottaaa vielä pitkään aikaan. Tuo lumipallo oli myös yksi syy siihen, miksi itken Muodonmuutoksia -dokumentin koemeikki kohtauksessa. Siinä kohtaa ystävien mieshuolet tuntuivat taas ihan vitseltä, koska sinä päivänä oli taas tapahtunut niin rankkoja asioita joita ei haluaisi kenenkään joutuvan kokemaan. Tämä lumipallo on läheisilleni valitettavan tuttu ja sen sisältöä en tule koskaan avaamaan julkisesti.

Linda_Paldanius_itsevarmuus

Olen kokenut useamman vuoden ajan tuon lumipallon olevan oman elämäni pakkopaita, mutta nykyisin rakentelen siitä mielelläni vaikka iloisia lumiukkoja. En missään nimessä usko, että olisin hyväksynyt tai tottunut vuosien varrella lumipalloon. Koen edelleenkin että elämä osaa olla toisinaan todella epäreilu, mutta omaa ajatusmaailmaa muuttamalla monet raskaat haasteet kokevat sen tarvittavan kevennyksen.

Elämään ei suinkaan tarvita mitään dramaattista kokemusta, jotta turhasta märisemistä pääsisi eroon. Itsevarmuuskaan ei kaappaa mieltäsi täydellisellä ulkonäöllä. Syy siihen miksi olen itse usein todella hyvällä tuulella ja miksi pidän itseäni ihan johtavana muija on kehuminen. Kehun itseäni joka päivä ja omassa lähipiirissäni ei kehuja säästellä. Kehut ovat siinä mielessä ihania, että ne eivät maksa mitään!

Linda_Paldanius_henkinenhyvinvointi

Miten itseään voi kehua joka päivä?

Virheiden ja epäonnistumisten sijaan kannattaa illalla ennen nukkumaan menoa miettiä omassa mielessä kolme asiaa joissa sinä päivänä olet onnistunut. Näin uni tulee yöllä paremmin silmään ja seuraavana aamuna sinulla ei ole ensimmäisenä mielessäsi eilisen päivän epäonnistumiset. Listattavat onnistumiset voivat olla aivan vähäpätöisiä, kuten pyykkien peseminen tai varpaiden lakkaus. Ei ole sinällään väliä minkä “arvoisia” nämä onnistumiset ovat. Tärkeintä on kehua on vain itseään eikä aina vain moittia. Pienellä kehaisulla pelastat myös niin tuttujen kuin tuntemattomienkin päivän.

Tällä viikolla toivon, että jokainen lukijani laittaa haisemaan, kehun muodossa!

lindapaldanius

2 vastausta artikkeliin “Itsekehu haisee vai haiseeko sittenkään?”

  1. Olen huomanut että toisilla valittaminen on mielen puolustusmekanismi erinäisiä jo lapsuudesta asti alkaneita traumatisoitumiskokemuksia kohtaan, jolloin päällisin puolin asian kääntäminen toiminnaksi tai hyväksymiseksi ei muuta alla piilevää ongelmaa mitenkään, kun se että esim sää tuntuu aina olevan vääränlainen on vain oire kuten päänsärky aivokasvaimessa. Mutta aika moni mieluummin valittaa kuin menee vaikka terapiaan, joten puolustusmekanismina se on varsin tehokas vaikkakin itseään sabotoiva..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 29
Tykkää jutusta