Muodonmuutoksia -dokumenttiprojekti

On vuosi 2016 ja kalenteri näyttää toukokuun 31:stä. Off-seasonin viimeiset päivät ovat käsillä ja olen valmistautumassa syksyn bikini fitness -kisakauteen. Olen nauttimassa tuona kauniina toukokuisena päivänä bikinien suunnittelupalaverin tuomasta kisafiiliksestä. Tulevan kisakauden uusien kisabikinien hohtavan punainen kangas kädessä istuessani puhelimeni vaativa pirinä keskeyttää euforisen glitterihaaveiluni. Puhelimeen vastaaminen paljastaa soittajaksi Ylen dokumenttielokuvaohjaajan Kati Juuruksen. Kati kertoo suunnittelevansa dokumenttia bikini fitneksestä ja ilmaisee olevansa kiinnostunut haastattelemaan minua projektin tiimoilta. Sovimme tapaamisen heti seuraavalle päivälle Ylen pääkonttoriin Pasilaan, jossa alamme yhdessä miettiä: “Mitä ihmettä tämä valtaisan suosion nuorten naisten keskuudessa saavuttanut ja median paljon parjaama fysiikkalaji nimeltä bikini fitness oikein on?” Siitä se ajatus niin sanotusti lähti ja lopulta päädyn selvittämään Katille tätä mystistä ja usein hyvin väärinymmärrettyä bikini fitneksen sielunmaisemaa, lajin luonnetta, hulluutta ja lajin sisälle kätkeytyviä kauneusihanteita seuraavien kahdenkymmenen viikon ajan.

Miten omasta mielestäni tässä onnistuin? Noh, suoraan sanottuna en kovin hyvin. Haastattelujen teko oli yllättävän haastavaa, koska niissä  nauraminen oli kiellettyä. Kaikki jotka tuntevat minut tietävät, että olen ihan megalomaaninen räkättirastas. Dokumentissa puolestaan esiinnyn maailman takakireimpänä kiukkupyllynä. Ymmärrän kyllä, että kukaan ei jaksa kuunnella kun yritän hirnumiseni välistä kertoa ”asiaa”. Toisinaan taas pelkäsin, että tuleeko oikeasti se hetki kun hakkaan jonkun kuvausryhmän jäsenen. Olin oikeasti välillä todella lopussa toiston määrään. Samaa kohtausta saatettiin kuvata se sata kertaa ja aina kaikki extra 99 kertaa olivat yhtä tylsiä 😀 Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta, vai miten se meni 😀

Dokumentin voit katsoa ennakkoon Yle Areenasta tai tänään televisiosta Yle1 klo 21.30.

lindapaldanius

27 vastausta artikkeliin “Muodonmuutoksia -dokumenttiprojekti”

  1. Oot kyllä just mahtava räkättirastas, mutta esim. Yle Aamun (?) haastattelussakin asiantunteva!
    Dokkari menee seuraavaksi katsontaan, mutta ihanaa, että voit jatkaa taas samalla vanhalla linjalla.
    Oot paras biksubeibi!

  2. Siis apua mikä tuo musiikki tuossa dokumentissa on?:D Tän dokumentin toteutustapa pissii omaan silmään jotenki pahasti :DD Hämmentävä. Tai kuva jää, että jos joku fitneksestä yhtikäs mitään tietämätön tän tulee katsomaan, niin se järkyttyy pahasti ja saa monesta asiasta aivan väärän kuvan. Asioiden takana piilevä musta huumori on tehokkaasti kyllä tästä rainasta karsittu. Tiukkaa kamaa! 😀

    • Musiikki oli kyllä kammottava! Muutenkin toteutus olisi voinut olla vähän monipuolisempi. Nyt koitettiin hakea vaan liian tuska-fiilis ja musa korosti vaan sitä! Mutta oli tosi mielenkiintoista katsoa tämä.

  3. Oi ihana Linda!! 😍 Olit niiiin symppis ja luonteva dokkarissa! Ihailen ja arvostan suoritustasi todella! Älyttömästi tsemppiä treeniin! Ja kaikkeen 😊

  4. Äskeiseen lisäten. Itseasiassa dokkarin loppuvaiheessa oli jo pakko laittaa volyymi aina minimii, ku rupes tuo plimputus kuulumaan :DD Ois sopinu johonki kauhurainaan ehkä paremmin 🙂

  5. Älä ole ankara itsellesi. Esiinnyit mielestäni vain eduksesi. Oli tultava ohjelman jälkeen katsomaan kuka on oikein kyseessä. Olet kaunis, kroppasi on huipputikissä ja luonteesi on hyvällä tavalla kova. Kaikkea hyvää jatkoon!

  6. Kun kuulin dokkarista ja että olet siinä niin olin oikeastaan innoissani koska tykkään seurata sun snäppejä ja blogia koska huumori iskee etkä oo mikään ylitotinen. Katsoin pikaisesti alun ja lopun dokkarista koska en nyt ehtinyt enempää ja oli vähän harmi että oli niin totista ja kylmää menoa. Itselle tuli silti hyvä fiilis ja mukavia asioita mieleen mutta se vaan johtu siitä että itselle tuli hyvät muistot mieleen kyseisistä kisoista… Oliko tämä totisuus ja ehkä vähän karukin meno se mitä lähdettiin hakemaan ja mahtoiko olla kuvausryhmän visio heti alusta asti…

    • Yle ei voi eikä varsinkaan halua tehdä tällaisesta aiheesta mitään mainosta. Tiesin alusta asti että ohjaaja näki lajin todella rankkana. Dokumentti ei ole tositv:tä ja valitettavasti päähenkilöt eivät vaikuta kokonaisuuteen. Esimerkiksi kaikki ”kerronta” on vastauksia ohjaajan esittämiin kysymyksiin. Kokonaisuus on leikattu todella laajasta kuvamateriaalista. Toisaalta aihe jossa ei ole ns. mitään, ei myy. Tunteisiin vetoava kokonaisuus on todella myyvää 😉

  7. Voi räkä tota ei pysty rapakon takaa aussilandiassa kattomaan 🙁 Ois ollu tosi mielenkiintonen!

  8. Mua ärsytti kyllä ton dokkarin teilaava sävy!
    Musiikit ja kaikki. Sit haastatteluista oli poimittu vaan kaikkia dramaattisimpia repliikkejä irti. Ja miks ei oo saanu nauraa????

    • Sen takia että saadaan leikattua vastaukset paremmin kuvaan kuin kuvaan 😀 ohjaaja halusi näyttää aiheesta sen omistamista vaativan olemuksen.

  9. Hmm.. mitenköhän fiilikset tuosta dokkarista pukisi oikein sanoiksi. Voisi sanoa että dokumentin katsottua ensimmäinen fiilis oli hämmennys. Jos haluttiin näyttää raadollisuus ja rankkuus, niin siinä todellakin onnistuttiin. Musiikit olivat kyllä Ylen dokkareille tyypillistä melankolista tilutusta, joka kyllä osaltaan lisäsi katsomisen aikana koettua ahdistusta 😀 Tuntui, että vaikka itsekin ei-kisaajana punnitsen ruokani ja treenaan tavoitteellisesti, mietin itsekseni että tuoltako se ulkopuolisen ja lajiin perehtymättömän silmään näyttää, sairaalta siis. Huutoitkua ja salaatinlehtien punnitsemista.. bikinifitneksen demonisointi ainakin onnistui! Sitten kun mietin niin sitähän se on, ei nuo viimeiset viikot todellakaan ole mitään mediaseksikkäitä ja varmasti siinä nälkiintymisen rajoilla ei ole ekana mielessä positiivisen kuvan antaminen kameroita varten.

    Kaipaisin kyllä myös toisenlaisesta näkövinkkelistä kuvattua dokumenttia lajista, myös siitä mitä se parhaimillaan antaa.

    • Totta 🙂 Kyllä oma arki on pääsääntöisesti todella kivaa ja nautinnollista, eikä yhtä kärsimystä 😀

  10. Hei mitä sä laitat sun sellerimehuun? Oon koittanu nyt lisätä selleriä ruokavalioon, mutta en tiiä minkä kanssa sitä vetäis… 😄

  11. Mä pidin kyllä sun osuudesta. Siitä välittyi huumori ilman sitä nauruakin 🙂

    Ylipäätään dokkarissa ylikorostettiin vakavuutta, väsymystä, vaativuutta ja lajin raskautta. Enemmän soisin tuotavan esille sitä että tuo elämäntapa tuo iloa, tyydytystä hyvää oloa. Kaikki kun ei tarvitse bailaamista ja kaveripiirejä saavuttaakseen nuo asiat elämässä. 🙂

  12. Mulla särähti pahasti korvaan se kuinka kammottavasti puhuit sun ystävistä. Se, että on niin väsynyt ettei jaksa kuunnella eikä kiinnostaa jos kaverit soittavat miesjuttujaan, mutta silti ne on sun ystäville ollut niin isoja asioita, että ovat halunneet sulle niistä kertoa? Tai se, että et halua heitä nähdä? Vaikuttaako lajin tuoma väsymys oikeasti noin paljon ihmissuhteisiin, vai oliko tämä myös leikattu irti kokonaisuudesta?

    • Höpö, höpö! Meillä oli perheen sisällä menossa niin vakava tilanne, että mieshuolet tuntuivat siinä kohtaa naurettaville. Kisaamisella ei ollut mitään tekemistä tämän tilanteen kanssa. Vaikka kuinka monesti ohjaaja yrittikin, en suostunut puhumaan kameroille näistä asioista ja en tule niistä kertomaan myöskään täällä.

    • Näimme kyllä valmiin tuotoksen. Emme ole vaikuttaneet editointiin.

  13. Katsoin jutun jotenkin tosi ristiriitaisin tunnelmin. Siis tavallaan siinä tuotiin esille asioita joita on ihan hyväkin tuoda esiin, just että ei se laji varmasti sovellu jokaiselle ja onhan se rankkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Toisten pää kestää paremmin ja toisten huonommin. Ei ole missään nimessä väärin puhua lajin vaikutuksista hormonitoimintaan jne. Lisäksi lajin pariin mahtuu taatusti melkoinen kavalkadi valmentajia eivätkä taatusti kaikki ole osaavia ja luotettavia. Musiikit oli tosi omituisia mutta siinä mielessä toimi että pysäytti katsomaan ja ihmettelemään mitä tuntemuksia itsessä kuvien ja musiikin yhdistelmä oikein herätti 😀 Esillä oleviin naisiin oli vaikea samaistua ja vieroksun tosi paljon tuollaista treenin pitää itkettää ja/tai oksettaa mentaliteettia. Toisaalta kun Lindaa kuvattiin hidastuksella irvistelemässä treenissä, mietin että no miltä sitä muka pitäs näyttää treenatessa kovaa sarjaa? Hymyilevältä barbilta? En ole fitnessmimmi mutta kyllä itsekin irvistelen salitreenatessa.. 😀
    Tavallaan siis dokkari oli ihan ok sisällöltään mutta ehkä mua kuitenkin vähän nyppi se kuvaustapa ja jotenkin ”paljastamme kauhean totuuden tästä irvokkuudesta”-mentaliteetti. Pidän enemmän dokkareista joissa ei alleviivata mitään jo valmiiksi tuomitsevaan sävyyn vaan annetaan ihmisten itse kuulla faktat ja tehdä omat päätelmänsä. Tiedän vaikka ettei minusta ole biksukisaajaksi koskaan, mun pää ei kestäs noin kurinalaista mentaliteettia pitkiä aikoja enkä halua just lähteä leikkimään hormonitoimintani kanssa jne. En myöskään pysty/halua elää fitnesskuplassa puolta vuotta, elämässä on paljon muutakin joten en raaskisi omistautua vain yhdelle asialle niin täysillä mitä se tarvitsisi. En myöskään ihannoi sitä lavalookkia ylitummine rusketuksineen ja ylikireine kuntoineen – sen sijaan kisaajien siisti off-kunto on musta ihan inspiraatioksi kuten myös urheilullinen elämäntyyli. Mutta en mä ole tarvinnut tuollaista dokkaria kertomaan mulle sitä ettei se oo mun juttu.

    dabestversionbofmyself.blogspot.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 46
Tykkää jutusta