Lentopelko

Olen ihan älyttömän lentopelkoinen. Lentopelkoni on ehdottomasti pahimmillaan pitkillä lennoilla. Pelkään kuollakseni, että tulen kuolemaan lennolla kuten yleensä kaikki aerofobiset. Kuolemanpelkoni on siis tyypillinen opittu pelko joka on syntynyt muutamalla todella “onnistuneella” lentomatkalla. Lentopelollani ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tyypillisten kauhuskenaarioiden kanssa joissa lentokone tippuu, syttyy tulipalo tai että koneen kaappaavat terroristit. Minua ei myöskään huolestuta sellaiset pienet häiriötekijät kuin mahdollisuus painajaismaiseen vierustoveriin, istuinpaikan sijainti vessan vieressä tai ahdas jalkatila. Pelkään ihan oikeasti vain sitä, että kuolen koska en ole ns. sielun ja ruumiin voimissa 😀

12316199_10153845756666037_8521664403036188287_n

Tällä hetkellä karmeimmat lentomatkat kärkeä pitävät MM-kisojen menomatka Kanadaan vuodelta 2014 ja paluumatka Thaimaasta vuodelta 2011. Kanadaan lennettäessä olin niin lopussa kisadieetistä, että kehoni kramppasi todella kiitettävästi. Krampeista sain nauttia noin puoli vuorokautta putkeen. Pelkkä ajatus sattuu vieläkin! Thaimaasta puolestaan palasin vuonna 2011 kampylobakteerin kanssa. Kampylobakteeri itsessään ei ollut niin paha  lentokoneessa, vaan ilo oli irti vasta Suomen lentokentällä. Lentokentältä homma jatkui ambulassin lattialla tajuttomana makaavaan Paldaniukseen, joka oli yltäpäällä ruskeassa, keltaisessa ja mustassa eritteessä. Sairaalassa sain vielä nauttia neljänkymmenen asteen kuumeesta parin seuraavan päivän ajan, mutta siitäkin selvittiin. Näistä huippu onnistumisista huolimatta tuohon metallipurkkiin on päästävä useamman kerran, joka ikinen vuosi.

Nälkä

Lentokoneessa pelkään aina ihan sikana että minulle tulee nälkä! En ole koskaan saanut koneessa niin huonoa ruokaa, että en olisi pystynyt syömään sitä. Mutta sitäkin useammin olen istunut koneessa aivan järkyttävässä nälässä. En oikeasti pysty käsittämään miten joku pystyy istumaan tyytyväisenä koko lennon ajan yhden sämpylän ja nyrkin kokoisen lämpimän aterian voimin. Olisihan se ihan siistiä, että koneeseen ei tarvitsisi raahata omia ruokia ja istua koko matkaa riisikakku murujen keskellä.

Jano

Aktiivisesti liikuntaa harrastava ihmisenä minusta on kehittynyt vuosien varrella varsinainen juoppo. Vettä kuluu helposti neljä litraa päivässä. Vaikka lennon pituus olisi joku kohtuullinen kuusi tuntia, täytyy tähän päälle laskea lentokentällä käyskentely. Lyhyt lentokin vie helposti siirtymisineen puoli päivää ja se koneessa tarjottava 100 ml vesilasi ei paljon kostuta. Auta armias, jos satut vielä nukkumaan kun tarjoilukärry ajaa ohitsesi… Toki voit ostaa ennen koneeseen menoa taxfreestä vettä todelliseen verovapaaseen hintaan.

WC

Jännitän aina, että minulla on joku meno- tai paluumatkalla kamala ripuli. Tätä ei tarvitse avata enempää, koska jokainen tietää miten jäätäviä jonoja lentokoneen vessaan on aina ja koko ajan. Vessa ja jano kulkevat myös hyvin käsi kädessä. Välillä olen karmeassa janossani meinannut kiskaista naamariin tarjoittimelle kauniisti asetellun tuoremehulasin. Tuoremehu on Paldaniukselle äärimmäisen varma tapa laittaa vatsa ihan sekaisin 😀

image

Perjantaina pääsen taas koneeseen ja olen enemmän kuin innoissani 😀

lindapaldanius

2 vastausta artikkeliin “Lentopelko”

  1. Mulla on aina pari tyhjää isoa limpparipulloa mukana turvatarkastuksessa. Tyhjien pullojen vientiä ei ole kielletty. Euroopassa on juotava hanavesi. Helsinki-vantaalla ja Frankfurtissa mm. olen täyttänyt kraanasta ja vienyt 3 litraa omaa vettä koneeseen. Paluumatkalla tätä optiota ei tietenkään ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta