Back to the basics

Kisojen jälkeen törmää karuun todellisuuteen. Kisakunto valuu helposti viemäriin kisavärin mukana. Oma kisakunto ei sentään ole vielä valunut ihan kokonaan viemäristä alas. Omalla kohdallani tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että en ole vielä saanut hangattua kisaväriä kokonaan pois. Tämän hetken olemukseni voisi kiteyttää sanaan SPITAALINEN. Tässä kohtaa voidaan myös todeta, että fitness pilasi elämäni! 😀 Takapuoli näyttää tällä hetkellä lähinnä likaiselta ja tämä fitneksen hankaaminen alkaa käydä hermoille 😀 Samperin fitnessväri!

14647461_10154557971826250_818035801_o

Back to the basics kuvaa todella hyvin tämän hetken fiiliksiä. Tolkuttoman herkuttelun seurauksena olen joutunut opettelemaan ihan perusasioita uudelleen. Yksi tällainen perusasia on veden juonti. Maha täynnä ei tee mieli ähtää sitä EI MINKÄÄN MAKUISTA nestettä massiiviseen pallovatsaan.

Jotain hyötyä tästä raskausmahasta kuitenkin on. Yksi valtavan iso hyöty on energia. Salille menoa suoraan sanottuna odottaa joka päivä ihan sikana. Salilla kokee ihan uusia asioita kuten aloittelija konsanaan. Olin suoraan sanottuna suloisesti unohtanut mitä tarkoittaa lihaspumppi. Viikon ajan olen liikkunut salilla kuin kukko tunkiolla. Päällikköfiilis tulee siitä, että en tiennyt olevan mahdollista, että ihminen voi hankkia lihakset VAIN viikossa. Kisadieetti ei siis olekaan hassumpi kokemus, koska tuon rupeaman jälkeen ihmedieteistä tulee totta. 😉

Massiivisista lihaksista huolimatta aloittelijafiilis ei katoa mihinkään. On hassua huomata miten oma runko on tästä huolimatta vähän sinne päin ja kehitettävää on enemmän kuin tarpeeksi. Tämä kehittymisenhinku on myös innoittanut minua treenaamaan (ainakin kisadieettiä) kovempaa 😀 Kuntosalista on taas tullut se aloittajana ihastumani karkkikauppa. Jotenkin tuntuu siltä, että on pakko päästä testaamaan kaikkia mahdollisia ja mahdottomia liikkeitä. Ehkä oma päälikköasenteeni on näyttäytynyt muille treenaajille lähinnä gasellina. Sen verran intopinkeänä olen loikkinut salilla.

Vaikka aika kuultaa muistot on kamalan kulunut fraasi, on se totta. En oikeasti muistanut miltä tuntuu olla väsynyt. Kuten olen sata kertaa sanonut, elimistön ollessa säästöliekillä (miinuskaloreilla) nukkuminen ja rauhoittuminen voi olla vaikeaa. Olen nukkunut viikon verran todellisella nuijameiningillä. Kahden tunnin päiväunet eivät ole tuntuneet missään ja niiltä herätessä mielessä pyörii sana: EPISTÄ! Tämä talviunille siirtyvä karhu voisi helposti nukkua koko talven, mutta ei kerkiä! Monta hyvää juttua menossa ja aion tuhlata energiaani nyt niihin. Huh, olipa taas ärsyttävästi auki jätetty vihjaus 😛

lindapaldanius

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta