Jumppatrikoot ovat oman vaatekaappini kahvi. Kahvi pelastaa tilanteen kuin tilanteen. Yllättävät kyläilijät saadaan tyytyväiseksi mustalla kullalla, vaikka kaapeissa ei oikeasti olisi kirjaimellisesti yhtään mitään tarjottavaa. Sama sääntö pätee jumppatrikoisiin. Heilun niissä niin salilla, töissä, kotona kuin kaupungillakin. Toki on kohteliasta muistaa näyttää näille ihanuuksille välillä myös sitä pyykinpesukonetta ja kantaa mukanaan vaikka useampia. Välillä on kuitenkin niitä päiviä kun trikoita tarvitaan kaikissa edellä mainituissa paikoissa ja vieläpä saman päivän aikana.
Mutta toisaalta nämä treenitrikoot ovat petollisin asuste mitä nainen voi omistaa. Ja nyt en sano, että mies ei voisi käyttää treenitrikoita! Mutta olen sen verran seksistinen, että toivoisin miehille näitä sukupuolielimiä korostavia makkaroita vain kuntosalien yhteyteen.
Minulla on kaapissani trikoita joita voin käyttää helposti -+10 kg välillä. Toisaalta näissä housuissa takapuoli saa levitä huoletta, mutta myös sen kutistumista on vaikea huomata. Tällä viikolla pienen flunssani kourissa olen syyllistynyt tyypilliseen kisadieettiläisen hölmöilyyn: “Mitään ei tapahtu” skenaarioon. Ja tästä syytän sataprosenttisesti vaatekaappini kahvia.
Myönnän, että kisakaudella tulee turvauduttua lähinnä siihen yhteen asukokonaisuuteen (koska ei jaksa kiinnostaa) ja monet ns. siviilivaatteet ovat kaapissa lähinnä odottamassa koiperhosten viimeistä voitelua. Tällä viikolla kuitenkin olin suorastaan järkyttynyt kun päätin lähteä vapaa-ajan merkeissä hengailemaan Ikeaan rakkaan äitini kanssa. Päätin olla fearless ja laittaa päälleni punaisen bodyn. Vaikka en ole oman sumuisen pääni mukaan pienentynyt yhtään, koska trikoot puristaa edelleen ihan yhtä paljon… Oli tuo punainen body varmaan sitten muuttanut kokoaan koiperhosten käsittelyssä. Koosta xs oli tullut xl. Haarakiila roikkui 15 cm strategisten paikkojen alapuolella ja sen extra kankaan piilottaminen vaati pienen rullaus operaation. Ja arvatkaa oliko tämä body ja vessa yhdistelmä yhtään sen nopeampi 😀
Ikeaan vielä palatakseni. Löysin Ikeasta ihanan mustan keinutuolin ja jostain syystä se oli ihan tolkuttomassa alessa. Dollarin kuvat silmissä ja äidin luottokortti mielessäni hamusin tuolin kotiini. Tämä “nopeasti” koottava kiikkustuoli osoittautui varsinaiseksi paholaiseksi. Syy siihen miksi alkuperäinen hinta (119€) oli nyt vain 35€ johtui siitä, että palat eivät yksinkertaisesti sopineet paikoilleen. Tuolin kokoaminen vaati kolmen ihmisen kahden tunnin ähertämisen.
Vastaa