Räkää, hikeä ja poseerausta

Kävimme eilen katsomassa äitini ja ystäväni Hennan kanssa elokuvissa: “Kerro minulle jotain hyvää”. Olin jo etukäteen asennoitunut kunnon Niagara meininkiin, koska muistaakseni Helsingin Sanomat oli tituleerannut kyseisen leffan vuoden romanttisimmaksi. Yllätykseni elokuva oli todella hauska ja ennen kaikkea naispääosaa näyttelevä Emilia Clarke oli todella suloinen!

Suloinen tunnelma kyllä katosi vähän Tennispalatsin salista elokuvan edessä. Olin nimittäin ihan varma, että vieressäni istuva nainen tukehtuu omaan räkäänsä. Parkumisen välissä kuulin kuinka koko sali yritti vetää elokuvan lopun häämöttäessä räkää takaisin sinne mistä se oli tullutkin 😀 Itse elokuvalle annan 5/5 tähteä. Mutta mikäli kärsit tukkoisesta nenästä ja röörit ei vain yksinkertaisesti aukea, kokeile itkemistä.

“Kerro minulle jotain hyvää” takuuvarma röörien avaus keino!

Päivä ei suinkaan päättynyt vain räkään, vaan luvassa oli vielä aimo annos kyyneleitä, hikiä ja korkkarikävelyä. Sisareni tuli kotiin iltavuorosta puoli kymmenen pintaan illalla ja päätti lähteä vielä juoksemaan. Tämä hänen lisääntynyt juoksu innokkuus johtuu ystävistämme Hennasta, joka on houkutellut sisaseri mukaansa alle kuukauden päähän Mightnight Run tapahtumaan. Tuo kymmenen kilometrin lenkki 70 min aikarajalla taitaa vähän stressata 😀

Itse inhoan ylikaiken tassaykkeistä liikuntaa ja juoksu lukeutuu tasasykkeisten ykkös innokkeihini. Olin kuitenkin eilen illalla (johtuu varmasti lomasta) aika energinen ja ajattelin, että lähden mukaan. Juoksimme reippaalla tahdilla neljä kilometriä ja se olikin yllättäen ihan sika mukavaa! Tosin oikea pakara on tänään ollut mega jumissa 😀

Ei punttijuntille aero sovi! 😀

Lenkin jälkeen sain taas ihmetellä omaa aineenvaihtuutani, kun naamani oli sinertävän punainen ja kehoni hikoili valehtelematta mielettömiä määriä vielä puoli tuntia juoksemisen jälkeenkin. Jähi niskassa pääsin vielä todistamaan sisareni huvittavia bikini poseerauksia. Olin nimittäin eilen kaivanut kaappien uumenista kisakorkkarini ja niiden kisavärien värjäämä olemus ilmeisti houkutti vitsailuun.

Yllätykseni sisareni on kiitettävän hyvin perillä millaisilla asennoilla ja käden liikkeillä poseerauksiin saadaan “impactiä”. Ilta meinasi siis näissä impact merkeissä päättyä virtsankarkailuun, mutta lopetimme kuitenkin kyyneliin. Elokuvissa en itkenyt, mutta kotona kyynelille ei meinannut tulla loppua. Tämä hulvaton pose “vinkit” hetki yhdistettynä teinivuosien muisteluun oli ehkä jo naapureille rasitteeksi.

Eli illan päätin räkä, hiki, itku ja kakkaiset korkkarin yhdistelmään.

Huh, olipa hauskaa!!!

800_6233

lindapaldanius

5 vastausta artikkeliin “Räkää, hikeä ja poseerausta”

  1. Kerro mulle millasella lenkillä on tasainen syke? -toki jos kiertää urheilukenttää ympäri. Oon juossut 12 vuotta ja syke on lenkeillä kaikkee muuta ku tasainen.

    • Kyllä mulla ainakin on kaikilla lenkeillä ihan tasainen syke, mikäli niin tahdon. Omasta mielestä varsinkin pitkällä matkalla kevyimmältä tuntuu kun juoksee koko lenkin samaa vauhtia, jolloin sykekin pysyy ihan tasaisena.
      Juoksen kaupungissa vähän milloin missäkin. Toki jos joudun pysähtymään liikennevaloihin pitkäksi aikaa niin syke vähän laskee hetkeksi.
      Miksi se syke nyt kauheasti vaihtelisi jos kokoajan menee samaa vauhtia? Toki jos intervalleja tms juoksee niin eri asia.

  2. Moikka,

    Urpo kyselee, että punnitsetko riisin ennen vai jälkeen keittämisen? Ja paljonko riisikakkuja korvaa esim. 50g riisiä (keitettynä)?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta