Tankkausta ja verisuonia

Tällä kisakaudella olen huomannut, että joudun ja osaan jo vähän kuuntelemaan itseäni. Aikaisempina vuosina olen ehkä kulkenut enemmälti “lappu kourassa”. Neljäs (menossa oleva) kisadieetti on selvästikin tuonut minulle henkistä jaksamistani hivelevää kokemusta. Aikaisempiin kisavuosiini verrattuna olen muun muassa onnistunut karistamaan järjenvastaisen suolan liian vähäisen käyttöni. Hullua ja hölmöä, mutta totta!

Luin eilen illalla Helsingin Sanomien uintivalmentaja Marko Malvelan haastattelua jossa hän totesi: “Hyvä urheilija on samaan aikaan kova työntekijä ja arvaamaton taiteilija.” Mielestäni tämä on todella osuvasti sanottu ja pätee lajiin kuin lajiin.

Olen huomannut, että tällä kisadieetillä en todellakaan jaksa juurikaan soitella valmentajalleni Aleksille ja “kysellä lupia” tankkauspäivälle. Kyllä se vaan niin menee, että Aleksi ei yksinkertaisesti pysty tietämään koska minulla on paineeton olo ja keho tuntuu tyhjälle. Tämä on juuri yksi niistä kompastuskivistä  ja syy siihen miksi paletaan loppuun kisadieeteillä. Eli kommunikoinnin puute! Mikäli haluat lisätä pelkokerrointa, yhdistä tuppisuu ja neitsyys!

Suu on siis avattava mikäli olo ei ole normaali. Suun on avaus voi auttaa henkisesti ja fyysisesti. Eli ihan vain puhuminen voi helpottaa ja syöminen voi auttaa montaa kisadieettiläistä joka painii jämähtäneen painonpudotuksen kanssa. Tietenkään valmentajan ei tarvitse olla se ainut oksennusämpäri, vaan myös läheisten korvia kannattaa kuluttaa samperin raskailla #fitnesshelvetti jutuilla 😉

Snapchat-1717938637292486053

Itselläni on sen verran onnekas tilanne, että olen saanut nauttia saman valmentajan opeista ja ohjeista kaikilla kisadieeteilläni. Tuntuu jotenkin turvalliselle, että itsekin tietää jo ennen dieetin alkua mitä tulevan pitää. Kiitos siitä Aleksi!

Eilen menin (yllättäen) töiden jälkeen salille. Olo oli ihan energinen, mutta pumppi ei tullut yrittämälläkään. Tunnen kehoani sen verran, että tilanne ratkeaa vain syömällä. Hipsin siis salilta kotiin ja kävin repimässä lomasta nauttivan äitini mukaan sushi buffettiin. Ennen riisin armotonta mättämistä pakotin äiti ottamaan luuranko tyttärestään yhden kuvan. Salin jälkeistä hikinaamaani tuijotellessani huomasin, että olen saanut otsaani kaksi mojovaa verisuonta. Huh, aika jäätävän näköinen! Ja näillä verisuonilla voin taas vastata puunrunkona, miksi kisadieettini ei ole 4-5 kg vs. nykyinen 10 kg. Eli koska näytän ihan kamallalle kun matkaa on jäljellä vain se noin neljä kiloa.

DSC_1845

Onnistuneen tankkauksen jälkeen nautimme äitini kanssa saunaillasta ja uni tuli silmään jo klo:21.30! Ai niin ja se paino tippui sushi buffetilla 600g, eli olisi ehkä pitänyt syödä vielä enemmän… Eli seuraavan kerran tankkaan ehkä tiistaina. Katsotaan ja kuunnellaan miltä tuntuu. 

Ihanaa sunnuntaita kaikille. Meillä lomalaisilla (äiti ja tänään seuraan liittyvä minä!) on luvassa tyypillinen Stabi sunnuntai, eli leffaan ja syömään <3

lindapaldanius

3 vastausta artikkeliin “Tankkausta ja verisuonia”

  1. Sun snäppejä seuraillessa tuli mieleen kysyä, että millaset kyykkykengät on hyvät ja kannattaisi ostaa? Siis ihan salille, kyykkyihin, maveihin ja boksihyppyihinkin, semmoiset jumppakengät löytyy jo. Tähän mennessä menty joko sukkasiltaan tai niissä jumppakengissä.

    • Pakko ihan vastata, että kyykkyyn ja maveen ei kannata todellakaan käyttää samoja kenkiä. Toki tämäkin on makuasia. Moni suosii kyykyssä kannallisia kenkiä, esim painonnostokenkiä, joissa on jykevä ja joustamaton tasapohja. Korkea kanta auttaa pakaran aktivoinnissa. Maveen taas kannattaa valita mahdollisimman ohutpohjainen kenkä, jolloin nostomatkakin on lyhyempi.
      Jotkut kyllä vetää molemmat consseilla, noilla fyssareiden kauhuilla ;D

  2. Rohkea veto lähteä salilta kesken pois. Ei itseltä onnistuisi. Missä kävit sushibuffetilla? Voitko suositella jotain hyvää paikkaa(haussa)?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta