Fitnessurheilija lääkärissä

Olen kilpaillut bikinifitneksessä kolme vuotta ja kuntosalilla on tullut pyörittyä enemmän ja aavistuksen vähemmän noin kuuden vuoden ajan. Sanotaan, että urheilija ei tervettä päivää näe. Eli fitnessurheilijan on myös pakko käydä silloin tällöin lääkärissä 😀

800_6233

Etenkin kisavuosieni aikana olen huomannut, että lääkärissä asioidessani en missään nimessä halua mainita mikäli olen kisadieetillä. Epäilen, että työteyshuoltoomme on kirjoitettu isoilla kirjaimilla nimeni kohdelle HUOM! FITNESSKISAAJA, VAARALLINEN!  kaikki vaivat johtuvat FITNEKSESTÄ!

En tiedä onko edes potilasrekisteriin mahdollista kirjoittaa mitään taustatietoja, mutta ainakin optikkoliikkeessä anemneesikseen voi runoilla vaikka mitä 😀 Mutta vaikka pyrinkin järjestelmällisesti salamaan harrastukseni lääkärikäynneillä, jotenkin se fitness kisaaminen onnistutaan kaivetaan minusta irti joka ikisellä käynnillä.

Nyt moni ihmettelee, että miksi en halua kertoa lääkäreille kisaamisestani. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että en koe useinkaan lääkärien puhuvan kanssani samaa kieltä. Vuosien varrella minulle on tullut sellainen fiilis, että olen lääkäreille sama asia kuin supermiestä heikentävä vihreä kryptoniitti.

Takanani on niin monta huonoa kokemusta, että nykyisin asioin vain yksityisillä lääkäriasemilla lähinnä “määräämässä” mitä haluan. Verikokeiden tuloksista en ikinä halua mitään viiltäviä analyysejä esimerkiksi siitä kuinka kreatiini arvoni ovat yli suositusten (urheilijalle ihan normaalia). Vertaan mieluummin itse edellisiin mittaustuloksiini :/ Ylipäätään siinä vaiheessa kun päätät mennä verikokeisiin (käyn kerran vuodessa) olen aina jo valmiiksi kyllästynyt vastaanotolla käytävään keskusteluun. On 100 varmaa, että kisaaminen kaivetaan minusta ulos ja että minulla on jo ennen tuloksia 100 erilaista ongelmaa jotka johtuvat fitneksestä 😀

Kuulostaa ihan hassulle, eikö? Fitness harrastajien ei suinkaan tarvitse pelätä lääkärillä käyntiä tai mennä vastaanotolle keskisormi pystyssä (kuten itse olen usein mennyt). Ajan voi varata myös esimerkiksi Vilho Alholalle eli liiton omalle “Fitnesslääkärille tai kauniimmin sanottuna Elintapalääkärille”. Mikäli, et tiedä kuka on Vilho Ahola, häneen pääset tutustumaan mm.  todella mielenkiintoisen Alfalandin haastattelun tiimoilta. Itse olen päässyt tutustumaan kyseiseen mieheen MM -kisamatkalla Unkarissa ja pakko arvostan hänen panostaan Suomen Fitnessurheilu ry:lle.

Suosittelen lämpimästi katsomaan seuraavan Alfalandin haastattelun mikäli hyvinvointi tai tavoitteellinen liikunta on lähellä sydäntäsi.

https://pakkotoisto.com/etusivu/?p=5479

lindapaldanius

4 vastausta artikkeliin “Fitnessurheilija lääkärissä”

  1. Hei, ei mitenkään hassua. Itse olen harrastanut maratonjuoksua jo 10 vuotta, enkä enää koskaan edes mainitse lääkärille harrastuksestani, koska kaikki vaivat ja taudit laitetaan kuitenkin sen piikkiin. Tosin viimeksi (10-vuotistarkastus) työpaikkalääkäri mainitsi, että harvinaisen terve. 🙂

  2. Mä oon joskus ajatellutkin että pitäisi kysyä just tästä aiheesta, eli miten lääkärissä suhtaudutaan. Oon vaan unohtanut 😄

    Ihan rehellisesti uteliaisuuttani, koska mulla on myös ihan hörhökokemuksia lääkärikäynneistä, joiden aikana ilmoitetaan kaikkien mahdollisten juttujen aiheutuvan treenaamisesta. Siis vaikka mä oon ihan tavallinen pullamössömutsi, joka nyt vaan käy kolme tai neljä kertaa viikossa salilla ja liikkuu työn puolesta kohtuu paljon. Selän asentovirhettä väitetään usein salilla tulleeksi (vaikka papereistani kyllä löytyy tieto siitä ensimmäisen kerran jo 14 vuoden takaa, salilla käyny neljä vuotta), aika perseelleen siis mennyt kun lihaksen sijasta oon onnistunut kasvattamaan ylimääräisen nikaman selkärankaani. Polvivamman takia aikoinaan lähdin treenaamaan, jotta se polvi pysyis paremmin kasassa (siinäkin osittain synnynnäinen vika jota nuoruuden kilpaurheilu pahensi, löytyy toki tiedoista), mutta sitäkään ei olisi ilman treenaamista. Ai jaa… Viimeksi jopa mun korvatulehdus (joihin mulla on taipumus ahtaiden korvakäytävien vuoksi) johtui treenaamisesta, en tosin tarkkaan tiedä miten. Verikokeista mulla huomioidaan aina vain hemoglobiiniarvo, joka on toki korkea näin naisihmiseksi – koska mun suvussa on siihen geneettinen taipumus. Mutta ilmeisesti useimmat lääkärit uskoo mun syövän sitä rautaa salilla nostelun sijaan, koska se sali vedetään aina esiin. Viimeksi verenluovutuksessa hb oli 165, kun esim. seitsemän vuotta sitten, kun ainoa treenimuotoni oli testata kuinka monta suklaalevyä putkeen jaksoin syödä, se hemoglobiiniarvo oli 158 (mitattuna synnytyksen jälkeen, jolloin se yleensä on matalalla verenhukan takia, huonekaverilla samaan aikaan oli 85). Joten oon utelias että mitä kaikkea te saatte kuulla, kun treenit on kuitenkin ihan toisella tasolla kuin mulla 😄

  3. Heissan! Näin lääkärin näkökulmasta pakko kommentoida, että toki moni ”epänormaali” (=viitearvoista poikkeava) arvo verikokeissa tai moni kolotus johtuu ihan oikeasti usein liikunnasta. Tällöin kuormitus on jostain syystä ollut ehkä hieman vääränlaista, tai muuten kyseessä uusi ärsyke, joka aiheuttaa särkyä. Hyvä lääkäri kiinnittää huomiota näihin poikkeaviin arvoihin, mutta tietysti kuuluu aina verrata saman henkilön aiempiin arvoihin ennen kuin lähtee aukomaan päätään siitä että ne olis pielessä. 😉 ja ei lääkärit aina vittuile kun urkkii mitä urheilua potilas harrastaa, se vaan auttaa selittämään näitä poikkeavuuksia, johon muussa tapauksessa pitäisi reagoida (esim kohonnut krea-arvo). Harmi juttu että sulle on sattunut huonoja kokemuksia. 🙁 voisit ehkä tulevaisuudessa heti kertoa että niin, krea on aina koholla koska harrastan urheilua, se säästää kivasti sekä sun että lääkärin aikaa turhalta spekuloinnilta. :))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta