Milloin pessimististä tuli negatiivinen?

Tällä viikolla olen tehnyt monta erikoista huomiota, jotka eivät yllättäen liity minuun itseeni 😀 Olen pitkään ajatellut niin, että mm. julkinen blogi, ig, fb ja snapchat altistavat minut helpommin arvostelun alaiseksi. Tällä viikolla kuitenkin huomasin, että asia on pikemmin päinvastoin. Saankin, ehkä enemmän positiivisempaa palautetta kun anonyymi.

Ystävälläni on ollut todella raskas viikko. Tämä tavallinen perheenäiti on kuullut viime aikoina muiden suista sellaisia sammakoita, että oikein hirvittää. Ei suinkaan ole riittänyt, että esimerkiksi erän tuntematon ihminen oli udellut häneltä: “Oletko raskaana?” Herranjestas! Ei pitkä villatakki tee kenestäkään maailman slimmeintä! Ilmeisesti “tavallisenkin” ihmisen pitäisi olla änkyrä kireässä kisakuntossa, jotta häntä ei automaattisesti pidettäisi raskaana olevana naisena. Lisäksi huomasin tällä viikolla samaan tapaan hivenen kärjistetysti, että nyky-yhteiskunnan hyvinvointi paineet eivät näemmä rajoitu pelkästään ulkonäköön vaan myös ajatusmaailmaan.

Joka paikka on nykyisin täynnä lentäviä lausahduksia, jotka eivät tarkoita mitään. “Stop searching happiness, it’s right next to you” En mä vaan nää, vaikka oon optikko 😀 “Listen your body, it’s always communicating with you” Joo, hyvä idea! Mä oon kyllä ihan sata varma, että mun aivot rakastaa kaikkea roskaruokaa. Jos lähtisin toteuttamaan omaa hyvinvointiani tällä mentaliteetilla, mulla olis nytkin aamupalalla ollut kolme donitsia 😀

Vaatteet: gazoz.fi Kuva: Petri Mast
Vaatteet: gazoz.fi
Kuva: Petri Mast

Hyvä ystäväni oli siis saanut tällä viikolla ulkonäkönsä osalta pöyristyttäviä huomioita, mutta myös jotain ihmeellisiä asenne muistutuksia: “Ei aina saa olla noin negatiivinen!” Okei, milloin järjestä tuli negatiivinen elämänasenne? Eikö suomalaisen perusluonne ole pessimisti! Olen varma, että positiivisuus asuu huonosti meissä suomalaisissa.

Eikö hyvinvoiva ihminen saa olla negatiivinen? Jotenkin tämän viikon huomioiden perusteella nyky-yhteiskunta määrittää terveen ja hyvinvoivan ihmisen esikuvaksi aforismikanan ja kisakunnon yhdistelmän.

Itse allekirjoita omaa elämänasennettani suhteellisen negatiivisesti. Olen aika kova tyttö valittamaan ja märisemään, mutta se ei tee mielestäni minusta negatiivista. Minusta negatiivinen ihminen on ihminen, joka järjestelmällisesti toivoo muille epäonnistumisia. Tämä on tyyli jolla saa helposti ympärillä olevat ihmiset imettyä myrskypilvien alle ja super masentuneiksi. Negatiivisuus voi olla järkeä: “I’m not sure if the gym is my life, or maybe I go there because I HAVE NO LIFE”. Luulen, että kaikki ystäväni olisivat lähinnä hädissään, jos alkaisin yhtäkkiä viljellä ympäriinsä mm. tämän tyyppisiä aforismeja: “ Embrace your body. It’s the most amazing thing you’ll ever own.

Vaatteet: gazoz.fi Kuva: Petri Mast
Vaatteet: gazoz.fi
Kuva: Petri Mast

Eli suomalainen saa olla pessimisti (eli järkevä) ja se ei tarkoita negatiivisuutta! Järkevää sunnuntaita!

lindapaldanius

3 vastausta artikkeliin “Milloin pessimististä tuli negatiivinen?”

  1. Musta on huolestuttavampaa, että realismikin on nykyään no-no ja leimataan negatiivisuudeksi. Ei tää maailma pelastu pilvilinnoja maalaamalla, eikä se 150 nouse kyykystä varmaan koskaan, ihan sama kuinka positiivisesti ja jeejee-meiningillä mä siihen suhtautuisin 😀

    • Kyllä 😀 Mutta ei huonoihin puoliin varautuminen ole minusta negatiivista! Realismi on asia erikseen ja pessimisti on vain järkevästi varautunut 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta