Pitääkö katsoa?!? Ja mihin pitää katsoa?

Olo on ollut sunnuntaiyön vatsataudin jälkeen suhteellisen rapsakka. Paino on luonnollisesti tämän kisadieetin alhaisin ja kasvoista törröttää lähinnä luut 😀 Keskiviikkona olin ensimmäistä kertaa tällä viikolla töissä, josta olen taas jatkanut ihan sujuvasti tutun sali-työ oravanpyörän polkemista. Vaikka kylläkin tämä oravan pyörittämä pyörä on ollut hivenen ruosteessa ja suoraan sanottuna olen muutaman päivän sisään miettinyt ovatko oravan pyörän ketjut kenties poikki? Esimerkiksi keskiviikkoaamuna istuessani sotkemassa naamatauluani edustuskuntoon, hiki lensi jo pelkän puuterin nostelusta.

Vaikka sanotaan, että bikini fitness ei ole urheilua… Ei tätä lajia voi myöskään toteuttaa: “Teen silloin kun jaksan” henkiseksi. Kisadieetillä siis joutuu myös treenaamaan, lähes päivittäin.

Olin sopinut keskiviikolle valmentajani kanssa treenit. Olisin tietenkin voinut perua treenin, mutta paikalle oli tulossa myös kolme muuta ulkopuolista ihmistä. Mutta palataan näihin ulkopuolisiin, ehkä joskus tulevaisuudessa 😉 Olisin siis ehkä skipannut treenit, jos olisin ollut menossa yksin. Mutta koska jengiä oli tulossa paikalle reippaalla kädelle, en yksinkertaisesti kehdannut. Lisäksi odotin kolmen päivän makaamisen jälkeen fyysistä rääkkiä, huterasta olosta huolimatta.

_MG_8733

Joka tapauksessa keskiviikon treenit onnistuivat yllättävän hyvin kuntooni nähden. Tästä motivoituneena päätin vetäistä jalat torstai-iltana. Tortaina sainkin pohtia: “Pitääkö katsoa?!? Ja mihin pitää katsoa?”. Ennen vastauksenantoa pohjustan hiukan tulevaa salikiukutteluani. Kiukuttelen siis salilla aikuiseksi ihmiseksi yllättävän paljon. Tätä kiukkua väläyttelin jälleen torstaina TG:n jalkapuolella. Jostain syystä torstaina salilla näkyi vain muutama tuttu naama, mutta sitäkin enemmän uusia naamoja. Tämä ei suinkaan ole huono asia! Mutta jotenkin tuntui, että kaikki nämä uudet ihmiset olivat ehkä crossfittaajia. Päädyin tähän päätelmään, koska moni ei selvästikään tiennyt, miksi salia ympäröi peilit. Ja olen ymmärtänyt niin, että crossfit saleilla peilejä on vähemmän?

Eli: “Pitääkö katsoa?!? Ja mihin pitää katsoa?” Vastaus on tietenkin peili. Salilla ei ole (pelkästään 😉 ) peilejä suinkaan oman kuontalon ihailua varten, vaan niistä on tarkoitus seurata omia liikeratoja. Tässä kohtaa korostan vielä sanaa OMIA 😀 Torstaina aloitin treenin uhkarohkeasti syväkyykyllä ja niskaan ladoin tietenkin omat ennätyspainot. Kroppa oli enemmän kuin kuiva, pöpön jäljiltä ja tästä johtuen minua jännitti ihan pirusti (ja ehkä ihan syystä!) ! Mutta niinhän se menee, että painoja ei saa pelätä ja progressio on pidettävä yllä, myös kisadieetillä 😉 Kilarimuijana näin kuitenkin punaista kun kesken sarjan eräs mestari päättää pitää pikku huilit suoraan edessäni! Muuten ihan ok, mutta en treenaa kyykkyä voimanostokisoihin (joissa ei tietenkään ole peiliä) vaan yritin saada paketin pysymään mahdollisimman hyvin kasassa. Pakka meni siis aivan sekaisin ja hätä iski kun näköyhteys blokattiin kesken sarjan. Pakko oli jättää kesken, jännitystä oli ihan liikaa….

 

Katse tulee siis pitää peilissä ja seurata peilistä, että et huili muiden suoritusten edessä. Kehiin oli pakko heittää kilarimuijan nopea palaute:  “Pystytkö ottamaan lepiä puoli metriä sivummalla, menee tää homma muuten jo vähän vaaralliseksi?”. Vahinkohan se oli! Mutta vahinkoja tuntui sattuvan torstaina niin paljon, että epäilin kuumeen nousseen uudelleen. Mm. eräs nuori herra jäi jotenkin ihmeellisesti jumiin levypainotelineeseen, minun vetäessä sumomaastavetoa. Jumi johtui siis vetosuorituksestani. En pysty selittämään tarkemmin, koska tilanne oli jo liian erikoinen 😀 Yhdellä herralla puolestaan oli jotain ongelmia vapaiden laitteiden kanssa, jotain varauslistaa hän kai siinä minulta tivasi??? Mulla oli pakostikin vielä kuumetta, meno oli jo liian hassua 😀

 

Viikonloppu käynnistyy toivottavasti vähemmän hassuissa meiningeissä, mutta jos ei niin: “HASSUA VIIKONLOPPUA!” 😀

lindapaldanius

4 vastausta artikkeliin “Pitääkö katsoa?!? Ja mihin pitää katsoa?”

  1. Samaa mieltä! Näitä salitarinoita on niin harvoin luettavissa. Tai sitten muille ei vaan tapahdu mitään…

  2. Meijän salilla on yksi nuori mies, joka on nyt pari vuotta kulkenut siellä ihailemassa itseään peilistä. Joka ainoa kerta, kun sen näkee siellä, se hymyilee haballeen peilin kautta. Tai takaolkapäilleen. Tai sukii hiuksiaan. Ärsyttävää, useammin kuin kerran tehny mieli sanoo sille että tiiätkö kun tulis oikeesti halvemmaksi ostaa kotiin peili tai parikin vaikka, kuin salikortti päästäkseen tänne peilailemaan, ja ennen kaikkea me muut tykättäis kun saatais treenatakin ilman että sä tai sun peilailus hillutte siinä häiritsemässä. Oon vaan mulkoillut pahasti tähän asti, kun en oo vielä kehdannut tylyttää. Voi olla, että kunhan taas ens viikolla mä lähen salille pienen taukoilun jälkeen, ärsytyskertoimet on tarpeeks korkeella 😁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta