Välillä lihaksikastakin naista pelottaa

Kesä on todellakin saapunut Helsinkiin ja sen ansioista kuumuus nostaa esiin kaikenlaisia kummajaisia. Vähentynyt vaatetus oikeuttaa tietenkin huuteluun ja tähän olen ronskina naisena suhteellisen tottunut: “Hyvä perse!” huudosta ei jaksa edes loukkaantua, mutta esimerkiksi eilen sattui sellainen tilanne joka ei ollut enää millään muotoa edes hauska.

DSC_0993

Revin sisareni mukaan ruokakauppaan, koska jääkaapissa ei kirjaimellisesti ollut muuta kuin guacamolea. Ennen kauppaan menoa tuo jääkaapin tarjoama iltapalavaihtoehto aiheutti uusien reseptien leikkimielistä kehittelyä ja lopulta sovimme yhdessä, että mikään näistä uusista vitsikkäistä quacamole resepteistä ei houkuttanut.

Tukka pystyssä ja suuntasimme Prismaan ja siellä sama päiväunien jälkeinen väsymys huumori jatkui hyväntuulisena. Sisareni kommentti huvitti minua suuresti: “Mitä me tehdään täällä hevi osastolla, kun tekee mieli vain ruokaa joka on beigeä?” 😀 Noh, ostoskoriin tarttui beige himoista huolimatta Paldaniuksen pinaatit, kurkut, tomaatit ja banaanit. Hevi osasto on lähimmän ruokakauppamme ensimmäinen osasto ja siihen se hyväntuulisuus sitten loppuikin. Leipäosaston jälkeen huomasimme  joutuneeni silmätikuksi. Tämä silmätikkuna olo ei todellakaan kiinnostanut, joten aloitimme järjestelmällisen tuijottajan eksytyksen. Hyllyjen välissä piilottelu ei tuottanut ikävä kyllä tulosta.

Jotenkin tämä mies onnistui koko ajan ilmestymään jostain kulman takaa ja meininki oli kuin Hohdossa. Molempien päässä soi sellainen selkäpiitä karmiva elokuva äänitehoste “Wiik, wiik, wiik.” Kumpikaan meistä ei halunnut olla tässä elokuvan fiiliksessä mukana ja päädyimme suuntaamaan kiireen vilkkaa kassapalveluiden ääreen.

Noh, eihän siinä mennyt kauaakaan kun minusta tikun tehnyt mies ilmestyi samaan kassajonoon. Onneksi takanani oli sentään toinen kaupan asiakas ikään kuin muurina. Muuri oli kuitenkin niin heikko, että se vuoti heti ja sain osakseni tikku mieheltä kyselyn: “Oletko sä sellainen fitness -ihminen?” Vastasin kaksoisleukaani, että tuskin. Ei toiminut! Ja juttu jatkui: “Ainakin ruokavalion ja vartalon perusteella olet!” Päätin olla vastaamatta ja vapisevin käsin painelin hätääntyneenä pankkikorttini tunnuslukua. Värit karkasi naamalta ja pelko alkoi takertua kurkkuun. Olin ihan varma, että pyörryn kohta. Ruuat tungettiin ennätysvauhtia ostoskasseihin ja nokka kohti ovea!

Ruokaa oli tullut haalittua hyllyjen lomassa tapahtuneen piilottelun aikana harmillisen paljon ja kotiin juokseminen piti sulkea pois. Pikku töppöset viuhtoen suuntasimme hätää kärsien kotiin päin. Mutta tietenkin sama hohdon mies seurasi perässä. Päätimme juosta ensimmäisen kulman jälkeen ostoksista huolimatta IHAN TÄYSIÄ kotiin (takaoven kautta). Kotona ajattelin, että kyllä nyt tuli pippurisumutetta ikävä. Onneksi kävin sentään eilen Lindan luona ThorBeautyssa teroittamassa kynteni. Selvästikään rakennekynnet eivät kesällä ole siis mikään turhake, vaan puolustusväline!

DSC_0991

Näin kirjoitettuna tämä Hohto äijä ei kuulosta kovin pelottavalta, mutta oikeasti se fiilis eilen Prismassa oli kuin Hohdon labyrintti kohtaus, siitä puuttui enää se veitsi. Kotona sisareni yritti lievittää pelästymistäni tyypilliseen ironiseen tyyliinsä: “Linda ei hätää se äijä todennäköisesti jo tietää missä sä asut.” Kiitos Laura, heti tuli turvallisempi olo!

lindapaldanius

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta