Puolivaloilla

Dieetin päätyttyä on kova hätä kehittyä ja päästä ns. eteenpäin.

Joulukuu ja etenkin tammikuu tuntuu kuluneen osaltani hyvinkin puolivaloilla. Jos olisin liikennevalo, väri olisi ollut keltainen. Mikään ei sinällään oikein tuntunut miltään, mutta kaikki oli periaatteessa ihan hyvin.

Tammikuun loppussa väri alkoi taas vaihtua vihreälle ja torstaina olin jo varma että minusta oli tullut taas vihreä! Jes!!

Naamani värin vaihtuminen vihreälle vaati hiukan asenteen korjausta. Olin hakenut muutaman viikon ajan motivaatio tai sitä oikeaa fitnessasennetta Eevin treenikämpästä, eli yökyläilyt Eevin ja Danin luona. Kuulostaa ehkä hassulta että aikuiset ihmiset harrastaa yökyläilyä, mutta lajivalintani on sellainen että aina se oma henkilökohtainen motivaatio ei riitä. Siksi on super ihanaa että on olemassa joku jonka kanssa jakaa ylä- ja alamäet.

znTeX_Y7ytL77s_2U2Z3a_ydDjbQB1INW9zcMZqi1Pk
Photo by Olivier Béaslas

Torstaiaamu (4.2) alkoi jalkatreenillä Töölö gymillä ja tuonne kotisalilleni palaaminen tuntui helkutin hyvälle! Kyseinen jalkatreeni osoittautui ehdottomasti (kisojen jälkeen) raskaimmaksi treeniksi ja oli todella upeaa huomata että pystyn taas oikeasti olemaan ihan raivona. Olen kyllä vetänyt kisojen jälkeen koviakin treenejä, mutta en ole vielä kertaakaan tavannut vanhaa ystävääni treeniraivoa.

Keltainen väritykseneni on tavallaan ollut hivenen masentava. Siksi treeniraivon löytyminen oli super vapauttava tunne. Ihanaa että pystyn taas suuttumaan ihan täysillä. En muista koska viimeksi olisin käyttäytynyt salilla näin ala-arvoisesti ja kiroillut kuin kiroileva siili. Olen sellainen tyyppi, että minua syö yli kaiken jos en osaa jotain salilla. Salilla olen kuitenkin laahustanut kuuden vuoden ajan ja pidän itseäni aika motivoituneena tuohon touhuun, mutta vitsi että syö jos joku ihan perusliike ei ole hallussa. Olin niin super raivona kun jalkaprässi ei meinannut lähteä! Pakko sanoa vielä sen verran että Eevistä ja vanhasta treeniraivostani ei tullut kuitenkaan sydänystäviä. Eevi sanoi, että ei ole koskaan ei nähnyt minua niin vihaisena kuin torstaina. Silloin taisin olla liikennevalojen ylimmäinen väri eli punainen 😀

Tuon kiroilu rumban jälkeen, meininki on ollut ihan katossa. Torstaina tämä tyttö oli yhtä hattaraa ja energiaa tuntui olevan ihan sikana. Illansuussa suuntasin vielä ihmettelemään Eevin TFW -treenejä.

 

lindapaldanius

3 vastausta artikkeliin “Puolivaloilla”

  1. Voi ihana Linda tee useemmin näitä videopostauksia ! Sun videot on jotenki aina niin letkeitä ja sun höpötystä vois kuunnella vaikka miten pitkään 😀 Voisitte Eevin kanssa alkaa tekee yhdessä välillä videoita ? Esim treenestä tai miksei jostain ihan treenin ulkopuolisistakin jutuista ?

  2. Olen samaa mieltä Karoliinan kanssa, vahva tykkäys videolle! Plus aikamoinen jalkatreeni, 180 kilon prässisarjat sai kylmän hien nousemaan iholle 😀

  3. Moikka! Onko tohon 20x180kg prässisarjan kilomäärään huomioitu myös kelkka vai laitetut painot yksinään?aika hurja määrä tuolla painolla😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta