Kisoista palautuminen

Edellisellä kerralla keräsin off-seasonilla kroppaani reippaasti yli 12 kg (lihasta) ja lähinnä sitä itseään, eli läskiä. Ei siinä sinänsä mitään, koska pääsin taas kisakuntoon lopulta super pitkäksi muodostuneella 30 viikon kisadieetilläni. Vaikka pääsin taas “kuntoon” edellinen off-season oli siinä mielessä kamala, että minulla oli jatkuva ruokakrapula. En oikein missään vaiheessa päässyt oikeaan ja normaaliin “ihan sama” moodiin. Lipsumiset harmitti ihan sika ja kaiken maailman dinnerit aiheutti jo etukäteen ahdistuksia. Ajatukset rakentuivat päässäni tyyliin: “Hitsi! Jos syön jotain ohi söisin todennäköisesti kotona herkullisemmin omilla herkuillani ja mitä jos siellä ravintolassa on liian pienet annokset.” Ahdisti ja henkinen hikoilu oli kova.

image
Super kaunis Malmi 😀

Nyt lomaillessani Pariisissa ja Cancunissa olin liikenteessä sellaisen ryhmän kanssa joiden elämäntyyli tai ainakin kiinnostuksen kohteet olivat jokseenkin erit. Tämä osoittautui super hyväksi yhtälöksi. Lomalla toteutin lahjakkaasti #bikinifitnesshelvettiäni mutta myös sitä itseään, eli LOMAA!

Muistaakseni en kuullut kovinkaan monesti normaaleja kauhisteluita: “Mitä, ottaako Linda täytekakkua!!” Pikemminkin matkalla (eilisestä päivästä alkaen) tuoreet kollegani kannustivat minua olemaan “ihan tavallinen”. Ensimmäistä kertaa kilpailuhistoriani aikana voin sanoa, että palaudun kisadieetistä hyvillä mielin. Ohi syöminen ei aiheuta krapulaa ja muuttuva ulkomuoto ei hirvitä. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole syödä tuota 12 kg, mutta jos näin käy: “That’s life!!!”

Lomalla muistin että olen vasta 27 -vuotias ja myös on oikeus nauttia (kohtuuden rajoissa). Oli esimerkiksi ihanaa tanssia yökerhon pöydillä aamu viiteen, mutta ei sitä montaa kertaa vuodessa jaksa tehdä :DDD Oli myös ihanaa herätä aamulla ilman kiirettä tai stressiä. Mihinkään ei ollut pakko lähteä ja mitään ei ollut pakko tehdä. Kaiken tämän nauttimisen kääntöpuolena on ehdottomasti pahin jet lag ever!!! Olen ollut ihan homeessa koko viikon. Ainut asia mihin olen onnistunut kanavoimaan energiani on ollut kuntosali. Eli #bikinifitnesshelvetti ei taida lähteä tästä likasta edes ryyppäämällä.

image

Uunituore optometristi kiittää ja aloittaa tänään työt ensimmäisen kerran virallisesti optikkona 🙂 Ja kiitos vielä rakkaalle kaksoissiralleni, että juhlistit kanssani valmistustamistani <3

image

lindapaldanius

6 vastausta artikkeliin “Kisoista palautuminen”

  1. Haha, en oo aiemmin sulle kommentoinut mitään mutta jotenkin toi ”vasta 27-vuotias” tarttui ja rupesin miettimään kun itse olin vasta 27 (siis nythän mä oon jo ihan ikäloppu 30w). Kuukausi ennen mun 27-vuotissynttäreitä oli syntynyt mun kolmas (ja viimeinen) lapseni, en ollut nukkunut varmaan ainuttakaan kokonaista tuntia koko sen kuukauden aikana ja oltiin vietetty enemmän aikaa lasten polilla kuin kotona refluksin takia. Muistan kun joku sitten kysyi että mitä kuuluu, miten on sujunut kun on kolme lasta (vanhemmat kaksi oli 6v ja 3v), ja olisi vissiin pitänyt hymyillä kauniisti ja sanoa että tää on mun elämän ihaninta aikaa… Mutta menin sanomaan että on ihan perseestä kun ei saa koskaan nukkua ja yks rääkyy koko helvetin aika eikä sille voi tehdä mitään, ja se kysyjä sanoi että ei saa olla niin negatiivinen, koska ”sähän oot nuori vielä, vasta 27, kyllähän sitä nuorena jaksaa vähän valvoakin.” En yleisesti ottaen ole kovin väkivaltaan taipuvainen, mutta silloin ei ollut kaukana etten motannut 😂

    Ei siis mitenkään mihinkään liittyen, kunhan tuli mieleen 😁

    • Ihana!! Sain tästä kunnon naurut! Vie myös hyvin pois omaa huonoa omatuntoa siitä miksi en oo vielä hankkinut lapsia. Ihanaa joulua koko perheelle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta