Ilman hauskaakin voi olla viinaa?

Pimeää…. Piru vieköön! Ei hätää, pirtu auttaa!  Joulun alla on kikkareita ja kekkereitä, vaikka muille jakaa. Nämä kikkareet ja kekkerit johtavat usein humalatilaan. Tänään pysähdyin oikein miettimään miten nämä joulupyhät ovat omalla tavallaan, aika surullisia. Eikö ole surullista, että ennen jouluaattoa kolutaan läpi, vähintään kolmet pikkujoulut. Ja nämä pikkujoulut ovat vasta alkusoittoa joulun ihmeen juhlinnalle. Itsenäisyyspäivänä on pakko juoda ainakin lasi kuohuvaa, koska ukki ja isoisä taistelivat urhoollisesti vapaussodassa. Lopulta kaikki juhlinta huipentuu Jeesuksen syntymään 25.12 ja viimeistään Tapanin päivänä, (joka on muuten ENSIMMÄISEN marttyyri Stefanoksen muistopäivä) korkki on auki.

Päivän tai parin hengästyksen jälkeen uusivuosi vaihtuu, tietenkin kupliva kädessä. Keho kiittää! Uudenvuoden kuplat päässä, on taas helppoa lupailla, kipuavan morkkiksen merkeissä uutta elämää. Uutta elämää jaksaa taas noudattaa kurinalaisesti, ainakin kaksi seuraavaa viikkoa. Motivaatiota voi hakea omasta naamasta, koska se on niin turvonnut, että ei meinaa pipo mahtua päähän. Jotenkin se pipokin on sinne päähän saatava, kun lämpömittarin lukemat kohoavat pilviin. Uusi elämä alkaa tietenkin kuntosalikortilla, mielellään vuosi jäsenyys ja kaiken kruunaa tipaton tammikuu!

Mitenkäs käy jos tipaton jää päälle? Oma absolutismi nosti päätään tasan vuosi sitten. On herranvuosi 2013 ja fitnekseen hurahtanut pissis ostaa Helsingin pahamaineisen kaupunginosan, Kurvin Alepasta lonkeron. Lihgt lonkero tietty, koska siinä on vähemmän kaloreita ja ei pääse pylly leviämään! Lonkero kädessä fitness pissis kompuroi piikki koroissa, ystävänsä opiskelija boxiin. Opiskelija boxi on täynnä hymyileviä naamoja ja lupauksia tulevasta. Istumapaikkojen puutteesta kärsivä pissis painaa pyllynsä keltaiselle muovimatolle. Muut juhlijat ovat jo aloittaneet, sokerilitkujensa nautinnan. Pissis seuraa esimerkkiä ja sihauttaa lonkeron auki. Ensimmäinen hörppy, pahaa on! Toinen hörppy, vielä pahempaa. Kolmas hörppy, tilanne ei muutu. Siinä hetkessä huomaan juoneeni alkoholia viimeksi 31.9-13 ja ymmärrän että minua ei kiinnosta yhtään ryypätä. Lonkero kesken ja kotiin nukkumaan.

Kotona teen päätöksen, että en juo enää alkoholia. Jaloa on, eikö totta? Mitä tästä seuraa? Alle kolmekymppisenä olen ehdoton, kuin 90 v. mummo. Huomaan usein katselevani ihmisiä, nokan varttani pitkin ja säälimällä heidän erilaista elämää. Ehkä muiden säälimisen sijaan, minun pitäisi sääliä omaa ehdotonta maailmaani. Täällä hetkellä ehdottomuuteni kulminoituu seuraaviin asioihin: valkoinen sokeri, alkoholi, gluteeni, maitotuotteet, aikataulut ja siisteys. Huh, kuulostan kyllä aika kamalalle ihmiselle, näin paperilla :DD

Olen pitkään yrittänyt päästä eroon raivoisasta purukumin mässytyksestäni. Tällä saralla olen kuitenkin saanut aikaiseksi, pelkkää epäonnistumista. Koska minäkään en ole täydellinen, edes omassa päässäni, teen uuden vuoden lupauksen näin etukäteen. Jatkossa pyrin pitämään kerran viikossa yhden, ehdottomuuden vapaa päivän. Kerran viikossa pidän suuni supussa ja en arvostele kenenkään muun ihmisen valintoja, edes ajatustasolla. Aion siis jatkossakin elää edelleen tiukasti neuroosieni keskellä, mutta negatiiviset ajatukset yritän jättää vähemmälle. Ihanaa vesiselvää itsenäisyyspäivää kaikille <3

Linda_3

 

 

FitFashion

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta