Paluu arkeen

Tiistai iltana koin shokin. Olin ajatellut että olen treenannut suhteellisen kovaa koko kisadieetin ajan, mutta miten väärässä olinkaan. Tiistai iltana kuntosali pursusi hikeä valuvaa porukkaa. Johtuiko hikisyys tiiviistä tunnelmasta, vai oliko joku siellä oikeasti jotain tehnyt?

Viime keväänä olin käynyt läpi mieheni kanssa kyykky tekniikkaa, mutta sen harjoittelu oli sanalla sanoen jäänyt puolitiehen. Kisadieetillä yritän kyllä treenata oikeilla tekniikoilla, mutta se fokus on ikävä kyllä enemmän treenin kuluttavuudessa, kuin tekniikoiden haltuunotossa. Dieetillä ei oikein aika riitä pelkkään tekniikka treeniin. Seli, seli ja vielä kerran seli 😀

Tiistaina oli taas aika kurkistaa kyykkäämisen salaiseen maailmaan. Onneksi korjattavaa ei ollut paljon, sillä en osannut puristaa edes tankoa oikeasta kohtaa :DDDD Olin kuvitellut omassa pienessä päässäni että keväällä aloittamani box -kyykky olisi tehnyt ihmeitä hermotukselle ja motoriikalleni. Ehkä joo, mutta kyykky tekniikan opettelu on uudelleen edessä!

Usein lajin ulkopuolelta kysellään: ”mitäs nyt kun kisat on ohi”? Ei mitään mä jatkan treenaamisen opettelua, mulla takana vasta neljä sali vuotta ja monta on vielä edessä. Joo, söin Kanadan kisojen jälkeen muutaman päivän todella huonosti ja nyt olen taas ”kisadieetillä”. Painoa on tullut noin yksi kilo lisää 🙂 Nyt maltillinen kaloreiden nosto. Mikään näännytys täällä ei ole menossa!

Tiistai treeni:

Kyykky 5×5

Sumo maastaveto 5×5

Reidenkoukistus 4×8

Vatsat 3×15

Treeniä edelsi TODELLA huolellinen takareisien lämmittely, eli kunnon lämmöt takalistoon 🙂 AIkaa tuhraantui pari tuntia. Treeni oli sen verran kova, että naama valkoisena painettiin menemään. Näitä lisää! Kyllä on ihanaa taas päästä treenaamaan kunnolla! <3

Näihin ennen ja jälkeen kuviin pitää selkeästi saada lisää eroa

Kevät vs syksy 2014

imageimage

Mä oon niin ihana

Pohdin eilen sitä miltä näytin mieheni silmissä palattuani Montrealin kisamatkalta. Mieheni nimi on siis Aleksi ja päätin koota tänne muutamia tähtihetkiä 🙂 Puolustuksena itseäni kohtaan, voin todeta että minulla on tänään ensimmäinen vapaapäivä sitten SM -kisojen ja aikaeroista kärsivä nainen ei taida olla se kaikista suloisin 🙂 Erikoisinta tässä on se että Kanadassa tuli itkettyä ainakin 30 kertaa. ”Mulla on niin ikävä Aleksia!” ja tässä se ikävän lopputulos:

1. Linda: ”Miksi sä oot sotkenut mun vaatekaapin?!?”

Aleksi: ”Joo, sori et pesin pyykkiä”

2. Linda aamupalalla ”Miksi sä kaadat mulle kahvia! Mä meen vielä nukkumaan, etkö sä tajua miten väsynyt mä on?!?”

Aleksi ”Joo-o, sori et keitin tätä kahvia”

3. Linda pitää kolmen tunnin luentoa siitä miten turvoksissa hänen silmäluomet ovat: ”Siis nää luomet on niin turvoksissa että mä en voi edes meikata! Onkohan näissä idiopaattinen selluliitti vai joku lymfooma!”

Aleksi ”Mites siellä Kanadassa, tapahtuiko jotain muuta kuin luomien turpoamista? Eikös siellä ollut ne kisat?”

Ihanaa olla taas kotona, eikö niin Aleksi :DDDD Mä oon vaan niin ihana!

Loppuun vielä tätä v****n fitness illuusiota:

Päivää ennen kisoja näytän tältä:

World Fitness Championships, Montreal, 2014 - Linda Paldanius

Kisapäivänä näytän tältä:

World Fitness Championships, Montreal, 2014 - Linda Paldanius

Yhden päivän päästä kisoista näytän tältä:

image

Varsinainen muodonmuutos, tai sitten ei 😀