Nyt loppui pyöräilyshortsien käyttö

Kuluva viikko tulee olemaan tältä erää viimeinen jolloin aion polkea töihin vaipat jalassa. Lauantaista lähtien tämä harakka tulee nimittäin pesimään vain muutaman kilometrin päässä työpaikastaan, joten pyöräilyshortsien toosaa suojaavaa turvaa tuskin tulen ainakaan työmatkoillani tarvitsemaan. Tämä sinällään vähän sääli, koska eilen sain huomata jopa kahteen otteeseen kuinka etevä pyöräilijä minusta on tullut.

Linda_Paldanius_hyvinvointi

Eilinen työpäiväni alkoi hikisen kolleegani ihmettelyllä: “Mistä ihmeestä sä Linda oikein ajat töihin ja mitä ihmettä tuolla Pasilassa tapahtuu”. Kollegani kesäkoti sijaitsee aivan naapurissani, joten työmatka on lähestulkoon yhdenmukainen omani kanssa. Tämä reitin utelu synnytti sisälläni megalomaanisen onnistumisen tunteen, koska suuntavaistoni on yleensä pyöreä nolla. Koen myös usein olevani enemmän kuin eksynyt 😀

Suorastaan mystiseksi muodostunut kotimatkani ihmetytti myös illalla kuntosalille pyörällä polkenutta Eeviä. Eevi oli hetkeä aikaisemmin ilmoittanut saapuvansa salille noin puolen tunnin kuluttua ja kuinka ollakaan tuo puolen tunnin matka venyi lähes tuntiin. Eevi oli tehnyt saman virheen kuin kolleegani ja ajautunut Pasilana tunnettuun Bermudan kolmioon. Tuo kolmio on kyllä mahtava, sillä sitä ovat valloittaneet jatkuvat rakennustyöt jo vuoden 1990 avajaisista lähtien. Ja todennäköisesti jo vuosia ennen niitä.

Linda_Paldanius_hyötyliikunta

Omat tämän kesän työmatkapyöräilyni tavoitteet eivät suinkaan liittyneet esimerkiksi kunnon kohentamiseen tai painonpudotukseen. Olin ihan oikeasti kuvitellut, että minulla olisi heinäkuuhun mennessä upeat pyöräilyssä päivettyneet sääret. Tämä haave osoittautui enemmän kuin typeräksi, sillä olen polkenut pyörällä tasan kerran ilman pitkiä housuja. Pyöräilyshortsien alle on ollut pakko kiskoa joka ikinen kesäkuinen aamu ja ilta legginsit…

Stadin juhannus

Linda_Paldanius_juhannus

Juhannusta Stadissa voi kuvailla vain yhdellä sanalla ja se sana on fyysinen. Juhlisin mielelläni huomattavasti enemmän mikäli homma ei olisi niin järkyttävän fyysistä. Ihan uskomatonta on se miten väsynyt aikuinen ihminen voi olla “muutama drinkki sivistyneesti” illan jälkeen. Stadin juhannuksesta yksi päivä tuhraantui siis suhteellisen vauvana. Vauvan elämähän rakentuu nukkumisen, syömisen ja sen syömisen jälkeen saattaa helposti tulla pikku puklu. Tällä kertaa sappinesteet saivat kellua turvallisesti sisälläni, mutta sen sijaan koin aikuisen ihmisen raivokkaan morkkiksen.

Morkkikseen paras lääke on olla äärimmäisen tehokas. Siivosin Stadin juhannuksen vastapainoksi ihan heikkopäisenä useamman päivän ajan. Morkkis vaatii usein myös astetta järeämmät eväät ja mikä olisikaan parempi tapa ravita vapisevia käsiä kuin pitsa. Oulunkylään on vihdoin avattu ravintola! Tietenkin Ogelin ainut ravintolaksi luokiteltava illallispaikka on pitseria… Hassua tässä paikassa on se, että kyseiseen ravintolaan ei pääse ilman pöytävarausta. Onnistuin änkemään itseni ja sisareni lauantaina tähän uuteen pitseriaan ja pakko myöntää, että hyvää oli. Capperissa pitsojen uniikki maku oli peräisin oliiviöljystä. Ruoka kokemuksena ⅗.

Tänään jalkatreeni kulki Prezonen ja lauantain pitsasta motivoituneen yllättävän kivasti. Stadin juhannuksen paras lopetus oli ehdottomasti onnistunut jalkatreeni. Ensi viikon työviikkoon lähden toivottavasti kipeillä koivilla ja täynnä energiaa. Energiaa tulen ensi viikolla todella tarvitsemaan, sillä perjantaina minulla on edessä muutto. JÄNNÄÄ!