Dokumenttiprojektin palaute

Ihan hassua, mutta jostain syystä etenkin kuntosalia aktiivisesti harrastavat ihmiset odottivat eilen esitetyltä Muodosmuutoksia -dokumenttiprojektilta jonkin sortin mainosta bikini fitnekselle. Täytyy muistaa, että fysiikkalajit ovat siistejä vain niitä harrastaville ihmiselle, eivät kenellekään muulle. Taustalla vaikuttava työryhmä ei todellakaan ollut Suomen Fitness ry. Kerrontaa voidaan verrata salmiakin maistatukseen ensikertalaiselle. Karmeaa kuraahan salmiakki tai vaikkapa mämmi on useammalle ensikertalaiselle makuelämyksenä 😀 Usein minulla olikin dokumenttia varten tehtyjä kymmenien tuntien haastattelukokonaisuuksia tehtäessä olo kuin yritäsin selittää – Miksi tykkään sinapista porkkanoiden kanssa. Jos et ole vielä muuten maistanut tätä uskomattoman hyvää komboa, suosittelen lämpimästi!

Linda_Paldanius_fitness

Linda_Paldanius

Dokumentilla on alusta asti ollut ohjaajan oma tavoite ja siinä tavoitteessa työryhmä on varmasti onnistunut loistavasti. Näin ison projektin tekeminen ei ole ilmaista. Jokaista kohtausta on ollut kuvaamassa vähintään kolme ihmistä ja materiaalia tarvitaan järkyttävä määrä, jotta projektiin saadaan jonkin sortin tolkkua ja täytettyä projektiin asetetut tavoitteet. Fitness myy, oli näkökulma mikä tahansa. Dokumentin painostava Via dolorosa, eli kärsimysten tie on onnistuttu luomaan upeasti loistavalla musiikkivalinnalla. Vitsailinkin Snapchatissa (linda.paldanius), että dokumentin taustalla soiva musiikki on saatava ehdottomasti treenimusaksi. Miettikää miten seuraavalle tasolle treenit saisi tuolla raatelumusalla. Hommahan menee oikeasti niin, että positiivista mielihyvää herättävästä kauniista kukkapellosta saadaan aika kamala kun taustalle laitetaan kissojen tappamisesta syntyviä ääniä. Taiteellisessa mielessä tämäkin on varmasti aika puhutteleva kokonaisuus 😀

Kaksoissisareni sanoi dokumentista aika hauskasti: “Siellä se iloinen ja elämää pursuava Linda Paldanius katselee kaikki illat kotona sateista Malmin lähiökuppiloiden masentavaa siluettia”. Toisaalta taas dokumentissa nähdyt äitini vuodattamat kyyneleet kisakatsomossa olivat aitoa aidoimmillaan. Äitini on itkenyt sata varmasti joka ikinen kerta kun hän ollut katsomassa minua kisaamassa. Aikoinaan nuo jännityksen ja ylpeyden kyyneleet valuivat äitini silmistä jalkapallopeleissä, nykyisin lähinnä bikini fitness -kisoissa. Kiitos siis äiti siitä kaikesta uskottomasta tuesta ja turvasta jota olet antanut elämääni joka ikinen päivä <3 Ja tiedän, että nuo kyyneleet ovat johtuneet aina ylpeydestä ja jännityksestä, eivätkä kärsimyksestä. Äiti on niin symppis, super iso sydän hänelle!

Linda_Paldanius_lifestyle

Tänään pääsen taas jauhamaan Muodonmuutoksia -dokumentista ja bikini fitneksestä Kaupunkiradioon. Jatkossa aion suosia vain suoria lähetyksiä 😉

Muistakaa, että oikeasti vain jokainen meistä voi itse allekirjoittaa vain oman elämänsä – ei kukaan muu.

Muodonmuutoksia -dokumenttiprojekti

On vuosi 2016 ja kalenteri näyttää toukokuun 31:stä. Off-seasonin viimeiset päivät ovat käsillä ja olen valmistautumassa syksyn bikini fitness -kisakauteen. Olen nauttimassa tuona kauniina toukokuisena päivänä bikinien suunnittelupalaverin tuomasta kisafiiliksestä. Tulevan kisakauden uusien kisabikinien hohtavan punainen kangas kädessä istuessani puhelimeni vaativa pirinä keskeyttää euforisen glitterihaaveiluni. Puhelimeen vastaaminen paljastaa soittajaksi Ylen dokumenttielokuvaohjaajan Kati Juuruksen. Kati kertoo suunnittelevansa dokumenttia bikini fitneksestä ja ilmaisee olevansa kiinnostunut haastattelemaan minua projektin tiimoilta. Sovimme tapaamisen heti seuraavalle päivälle Ylen pääkonttoriin Pasilaan, jossa alamme yhdessä miettiä: “Mitä ihmettä tämä valtaisan suosion nuorten naisten keskuudessa saavuttanut ja median paljon parjaama fysiikkalaji nimeltä bikini fitness oikein on?” Siitä se ajatus niin sanotusti lähti ja lopulta päädyn selvittämään Katille tätä mystistä ja usein hyvin väärinymmärrettyä bikini fitneksen sielunmaisemaa, lajin luonnetta, hulluutta ja lajin sisälle kätkeytyviä kauneusihanteita seuraavien kahdenkymmenen viikon ajan.

Miten omasta mielestäni tässä onnistuin? Noh, suoraan sanottuna en kovin hyvin. Haastattelujen teko oli yllättävän haastavaa, koska niissä  nauraminen oli kiellettyä. Kaikki jotka tuntevat minut tietävät, että olen ihan megalomaaninen räkättirastas. Dokumentissa puolestaan esiinnyn maailman takakireimpänä kiukkupyllynä. Ymmärrän kyllä, että kukaan ei jaksa kuunnella kun yritän hirnumiseni välistä kertoa ”asiaa”. Toisinaan taas pelkäsin, että tuleeko oikeasti se hetki kun hakkaan jonkun kuvausryhmän jäsenen. Olin oikeasti välillä todella lopussa toiston määrään. Samaa kohtausta saatettiin kuvata se sata kertaa ja aina kaikki extra 99 kertaa olivat yhtä tylsiä 😀 Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta, vai miten se meni 😀

Dokumentin voit katsoa ennakkoon Yle Areenasta tai tänään televisiosta Yle1 klo 21.30.